Jahas, muutama tunti on saatu taas istua keinovalossa, joten päivitetääs kuulumisia. Rude alias Nippa on kasvanut älyttömästi, kovin montaa senttiä ei tarvita enää Motin säkäkorkeuteen ja ylihän tullaan menemään. Lisäksi se on maailman vahvin pentu, kaataa kurjakoiran yhdellä tassulla (joskin kyseinen uhri heivaa sen takajaloillaan menemään mihin suuntaan kulloinkin tahtoo).

Motti otti alkukuusta lähikontaktia tarhaa kiertäviin ulkovaloihin, tuloksena poikkinainen johto, turvonneet ikenet ja kulmureiden vieressä kummallakin puolella kuonoa mustat pisteet. Onneksi jännite oli pieni, joten seurauksena oli hetkellinen kirpaisu ja pieni mökötys. Illalla Motti oli oma itsensä, leikki kakaran kanssa, söi ja kiskoi naruleluaan normaaliin tapaan, huomasin suuvammat vasta illalla hampaidentarkistusrutiinien lomassa. Soitin aamulla eläinlääkäriin, kuulemma jatkotoimenpiteisiin ei ole tarvetta kun ei sen isompaa iskua saanut ja oli normaali itsensä, Saimme kuitenkin kehotuksen seurailla päivän pari miten menee. Edelleenkään en tajua kuinka se on päässyt johtoon hampaineen ylipäätään tarttumaan, niitä kun ei koirien ulottuville ole jätetty. Näemmä kaksi metriä ei vielä ole kurjakoiraa karkoittava korkeus. Holskulta tuo olisi jotenkin... odotettavissa, Motti puolestaan ei ole kikkaillut mitään missään vaiheessa, ei sitä kiinnosta sähköjohdot (ai ei...) tai muut tihutyöt. Onni onnettomuudessa, ettei pahemmin käynyt, possukka tulee olemaan entistä tiukemmin haukankatseen alla jatkossa.

Kelien puolesta olisi vielä ihan hakuaikaa, autoasiat jarruttavat ja onhan tuossa taustalla ajatus muista harjoitteista talven varalle. Jatketaan metsässä rymyämistä kevään koittaessa. Ruudin kanssa pitäisi aloitella pentutottista pikkuhiljaa, sivulletuloa harjoiteltiinkin muutamia kertoja ja takamus heilahti ihan oikealla radalla nopsaan tahtiin minne pitikin. Kontakti on jo hieno, istumassa pysytään ruokaa odotellessa siihen saakka kun saadaan lupa mennä syömään. Hyvä startti!

PS! Onko muilla Blogger hävittänyt omine aikoineen seurattavien blogien listan?

Pikainen päivitys laimeasti positiivisena hetkenä. Menossa kolmas vuorokausi ilman sähköä, alkaa kiristää hermoa. Maanantai meni vielä ihan hengaillessa, tiistai-iltana alkoi **tuttamaan mm. koiranpennun pissat lattialla (niihin luonnollisesti astuu kun ei näe), lämpimän veden puuttuminen ja totaalinen pimeys, tätä iltaa en edes tahdo mielikuvitella.

Palataan asiaan, jahka ollaan päästy takaisin sivistyksen piiriin. Mur.

 Jahas, se tuli sitten talvi. Juuei ole yhtään iloinen asia. Ainoa mukava puoli on se, että koirilla on hauskaa hangessa riekkuessa, varsinkin Ruden iloista sinkoilua on hauska seurata - siitä on ihan käsittämätöntä, että ulkona voi olla jotain noin mieletöntä valkoista juttua, jossa voi loikkia mielin määrin.

Parina päivänä on tehty pieniä kontaktiharjoituksia: nami nyrkkiin ja odotetaan että käden nakertaminen, tassulla läpsiminen ja kitinä loppuvat ja pentu ottaa katsekontaktin... ja kas, käsi aukesi. Napero ymmärsi jutun juonen parilla toistolla, nyt alkaa olemaan jo ihan haka joten voidaan alkaa vaikeuttamaan hieman. Pylly pysyy maassa hienosti myös ruokakuppia annettaessa, sitä ennen luonnollisesti tehdään muutamat holskuloikat ja piruetit.

Kunnaneläinlääkärimme on muuten aika ihana tyyppi. Useinhan asemat ovat auki arkena kolmeen tai neljään, jos et pääse paikalle niin se on ihan oma voivoi. Soitimme eilen aikaa Ruudin rokotuksille, ell ehdotti, että hän voi vaikka lauantaiaamuna soittaa mihin aikaan on paikalla, kyllä siinä jossain välissä yksi koiranpentu voidaan rokottaa. Niin myös kävi. Eipä tarvitse arpoa missä rokotusasiat hoidetaan jatkossakin.

Kuten kuvasta näkyy, Motti ja Nippa-Iita pääsivät tänään leikkimään keskenään. Kokeilivat jo aamulla, kun nyrkkeilivät portin molemmin puolin, ja kun meno oli pennun huomioivaa, otettiin uusinta illasta. Motti leikkii Ruudin kanssa erittäin nätisti; pentu saa selättää, loikkia päälle, venyttää poskipusseja... ruokakupillekin pääsi kerran, mutta toisella kerralla tulikin jo huomautus. Ruuti on sen verran ahne leidi, että kupit saavat jatkossa olla muutenkin korkeammalla - huono uutinen Motille, joka mieluusti käy napsimassa suupalan silloin, toisen tällöin. Näyttäisi vähän siltä, että näillä tulee olemaan hauskaa keskenään kunhan Rude hieman kasvaa - hauskaa on jo nyt, kauhulla odottelen kakaran kasvamista. Jospa ensi kesänä saisi vihdoin sen aidan tontin ympärille, niin saavat mennä toteuttamaan itseään ulkoilmaan...

Loput kuvat kaverusten painista löytyvät kuva-albumista.

Kun talvi ei näyttänyt vielä tulevan, päätin käväistä pikaisesti koirien kanssa Kajaanissa. Menopäivä olikin kauniin aurinkoinen ja metsään oli mukava puikahtaa tallustelemaan ja mäntymetsien ikävää poistamaan. Kummallekin koiralle alkaa mökin nurkat olemaan tuttuja, poluilla kipitetään kuin vanhat tekijät (no, Raita nyt toki onkin ko. polkuja tallaillut sen 11 vuotta) ja reittiehdotuksia tulee milloin mihinkin ilmansuuntaan.

Tältä näytti joulukuinen lauantai, maa oli sula ja kuiva, aurinko paistoi upeasti ja lämpötila oli plussan puolella. Illalla alkoi pakkanen kiristymään ja aamulla maa olikin jo valkoinen. Motti pääsi aamusta juoksentelemaan parin greyhonkkelin kanssa, näytti siltä ettei se ole oikein varma pitääkö niitä mielistellä vai voiko leikkiä kunnolla. Toistaiseksi se pitäytyy näemmä ensimmäisessä vaihtoehdossa - lähinnä Tristanin painostuksesta. Raita käytti tilaisuuden hyväkseen ja tutki pihaa muiden häiritsemättä.

Lauantaina opeteltiin Mottiksen kanssa esine-etsinnän alkeita, ihan vaan "vahingossa" kaikenlaista maastoon tiputellen. Kaikki kadotetut lapaset ja rahapussit (joka muuten on taas vaihteeksi kateissa, ei kannattaisi härnätä kohtaloa) ym. palautuivat vauhdilla ja iloisesti, käteen saakka. Karahan kehittyi tässä varsinaiseksi ammattilaiseksi, siltä ei lopulta voinut pudottaa mitään salaa vaan lapasen lipsahtaessa lenkillä kädestä käännähti oitis ja palautti sen käteen "aina sua kans saa vahtia!"-ilmeen kera ennen kuin se ehti koskea maahan. Hukkiksen kanssahan tuli pienestä saakka harrastettua tuota esineiden etsimistä, pudotin hanskan tai remmin, matka jatkui x metrin verran ja lähetin sen hakemaan jäänyttä esinettä. Kara toi myös ruokakupit pyynnöstä käteen, ehkä hienoisen kolinan ja heittelyn jälkeen, mutta toipa kuitenkin.