lauantai 28. joulukuuta 2013


Terveisiä talvisesta Keski-Suomesta... lunta on lähinnä muistoissa, sentään osa poluista on vielä askeleen alla lohkeilevaa peilijäätä.

Möttönen sai vatsansa kuntoon noin viikko sitten, nyt sitten podetaan ilmeisesti syysflunssaa. Herra yskii pahan kuuloisesti ja syljeskelee välillä paksua limaa aikansa kakisteltuaan, eli lenkit ovat toistaiseksi hyvin minimaalisia ja jännityksellä odotamme meneekö ihan vaan "kausiflunssana" ohi, vai saammeko nauttia ehkäpä jostain mukavasta jälkitaudistakin. Vaikkapa keuhkoputkentulehdus, anyone? No, heppu on pirteä ja ruoka maistuu, joten eiköhän tästäkin vitsauksesta selvitä. Seuraavaa odotellessa...

lauantai 21. joulukuuta 2013

Raitapaitaneitejä meinaa olla kova ikävä, vaikka tiedossa onkin että niillä on kummallakin kaikki hyvin. Onneksi on tuo sininen salama pitämässä mielialaa yllä. Miten voi olla huonolla tuulella, kun kotona on alituiseen hyväntuulinen kaveri jolle kaikki on mahtavaa ja innostavaa? Ei mitenkään.

Raidalla kuuluu olevan kaikki hyvin, komentelee maaseudulla kahta kengurua (http://kengurumieli.blogspot.fi), muutamaa kissaa ja yhtä palvelijaa. Raita ei onneksi ole ollut muutosvastarintainen koskaan, joten ei tutussa paikassa olemista stressaile. Tammikuun lopussa saa taas mummun kotio, toivon mukaan saadaan asuntoasiat järjestymään siihen malliin, ettei naapureiden olemassaoloa tarvitse stressata.

Ruu kävi sterissä ja toipui kuuleman mukaan vauhdilla, sen verran vauhdilla että piti ilmeisesti kahden viikon sairaslomaa aivan humpuukina. Jännityksellä olen odotellut marraskuun lopun luustokuvauksen lausuntoja, ainakaan toistaiseksi niitä ei Koiranetissä näy.

Joulua vietämme Motin kanssa kahdestaan kotona, saas nähdä muuttuuko tuo iänikuinen räntäsade lumeksi vai päästäänkö vielä metsään tallustelemaan!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Muuttopuuhia


Oops, hieman on vierähtänyt edellisestä postauksesta, päivitetääs uusimmat... Joulukuun alussa osa Puubelandian hörökorvajaostosta otti ja muutti maaseudun rauhasta ihmisten ilmoille, Ruuti-neiti jäi isäntänsä kanssa maalle asumaan. Heti alkuun karjapaimenkaksikko päätti laittaa hulinaksi ja järjestivät kuorolaulua sen verran, että toinen seinänaapurimme kiukustui kerrassaan vaikuttavasti. Onneksi pystyin kertomaan tehdyt toimenpiteet ja jatkosuunnitelman, joten pääsimme kaiketi jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Koska Raita oli pääsolisti ja tiedän, ettei siltä metelöintiä saa kovin helposti pois kitkettyä (kuinka korjaat kuuroa koiraa, joka luultavasti ei tajua pitävänsä meteliä?), pääsi mummo muuttamaan etukäteen Kajaaniin. Suunnitelmissa on siis, että Motin kanssa puikahdetaan perässä pikapuoliin.

Nuorimies ei malttanut silti pitää suutaan supussa, joten saa nyt kunnian kulkea töissä mukana loppuajan, tästä järjettömän suuri kiitos kuuluu työnantajalleni! Kai tuolle sällille oli vaan kaikki muutokset kerralla liikaa, peräänvolisijahan se ei ole ollut ikinä. Töissäkäyminen on sille tuttu juttu ennestään, on ollut takahuoneessa pötköttelemässä jokusen lauantain aikaisemminkin ja näyttää viihtyvän siellä pidemmänkin päivän erinomaisesti.