keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hoo, asuntoasia edistyy.

No niin, tänään oli ilmoitus paikallisessa ilmaisjakelussa. Muutama vaihtoehto tulikin heti aamupäivästä alkaen, hauskin oli tyyppi joka kysyi miten alkeelliset olot saa olla. Kysyin, että kuinka alkeellista sulla olis tarjota, "kantovesi, ei sähköä". No tuota... jätimme aiheen siihen, mutta lätisimme puhelimessa silti puolisen tuntia niitä näitä. Harmi, että kyseinen hirsitalo oli hieman hc jopa minulle, siinä olis ollut vapaassa käytössä järjetön määrä metsää ympärillä. Hmph!

Noh. Ilta eteni, yhdeksän jälkeen soi vielä puhelin. Kun kuulin kuka soittaa (entinen vuokranantajani), oli pakko kysyä että et muuten ikinä arvaa kenelle soitit (minun nimenihän on kotinurkilla lievästi ilmaistuna yleinen). Toinen siinä hämillään yrittää miettiä, että tuliko töpättyä vai mitä hittoa se tarkoittaa, minä hykertelin toisessa päässä ja olin jo satavarma että osoite löytyi nyt. Niinkuin löytyikin. Entinen asuntoni on seinän takana, kämppä mihin muutan on hieman suurempi päätyasunto, talossa ei ole tällä hetkellä muita asukkaita.

Viikonloppuna oli puhetta, että käydäänkö kysymässä olisko tässä vapaita asuntoja, mutta en kehdannut lähteä toisten nurkkia koluamaan. Vuokranantaja asuu siis samassa pihapiirissä. Nyt on hyvä fiilis! Matkaa keskustaan viitisen kilometriä, ympärillä peltoa ja puita. Puulämmityksen saloihin pääsee vihkiytymään (hmm... minä ja tulisijat emme ole päässeet koskaan kovin hyviin väleihin...) pitkästä aikaa. Tarhat ovat kuulemma talon takana pystyssä edelleen, eli jahka lumet sulavat sen verran että niitä pääsee siistimään, niin ovat vapaasti käytettävissä. Koiria on myös vuokranantajalla, joten elikot eivät häiritse ketään.

Tykkäsin asua tuolla aikanaan (joskin kämpän lämmittämistä enemmän saattoi olla vetoa kavereiden kanssa baareilun pariin, joten aika ja paikka eivät tuolloin ehkä ihan täysin talviaikaan kohdanneet) ja juuri jokunen viikko sitten kaipailin kyseisiä kulmia - näin ne palikat alkavat löytää paikkaansa!

Ja se paras juttu: mummukoira tulee kotiin!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Muutto olis edessä... mutta mihin muuttais?

Jaapa jaa. Parin viikon päästä olisi muutto, mutta ei hajuakaan minne. Jännää. Tänä viikonloppuna kävin katsastamassa paria vaihtoehtoa Kajaanissa, toisessa kurkkua alkoi kuristaa sillain ikävällä tavalla heti ovesta sisäänpäästyäni, joten unohdin sen samantien vaikka se periaatteessa olikin noin muuten ihan viehko puulattioineen. Kiinnostavampi vaihtoehto puolestaan olikin asuinpinta-alaltaan melkein puolet ilmoitetusta, se on oletettavasti tehty saunakamariksi joten oli pimeä ja pikkiriikkinen. Sijainti jees ja pihassa olis ollut mukava treenailla koiria (myös mökin takainen pieni pelto olisi ollut käytettävissä), mutta kun se kiva pihapiiri ei paljoa pääse mieltä lämmittämään jos tulevassa kodissa ei mahdu asumaan kuin repullisen tavaramäärän kanssa. Ei.

No, koska olen huono stressaamaan moisia juttuja, jätin tulevan keskiviikon Koti-Kajaaniin ilmoituksen jossa on maininta myös koirista - eipähän tarvitse kinata aiheesta kun on jo etukäteen ilmoittanut, että nelijalkaisia on tulossa. Jättäköön soittamatta jos ei huvita omistamaansa mökkeröiseen  koiria ottaa. Odottelemme...

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Uudenvuodenaatto on sitten takana ja se vietettiinkin melko uneliaissa tunnelmissa. Mottia ei paukutus stressannut, enimmäkseen veti unta kuulaan ja välillä kävi istuskelemassa makkarin sängyllä valoja ihmettelemässä. Allekirjoittanutta alkoi kyllä ahdistaa muutama tunti aloitushetkestä, ei jaksa käsittää yhtään mikä ihmisiä tuossa ääni- ja valosaasteessa kiinnostaa.

Lentsukin alkaa reippaalla sinisellä helpottaa, ei ole köhinyt enää muutamaan päivään ja niiskuttaakin ainoastaan satunnaisesti. Vielä täytyy kuitenkin himmailla lenkkien suhteen, ettei saada mitään jälkiseuraamuksia.

Ohitustreenit alkavat olemaan ihan hyvässä vaiheessa: osa (jopa haukkuvista) koirista voidaan ohittaa hiljaa, tiukempiin paikkoihin olen ottanut vielä avuksi namien rauhoittavan vaikutuksen ja toimivatkin hyvin. Kyllä siitä vielä kaupunkilainen tulee, itsestäni en ole ihan niin varma...

Pitäisiköhän tässä alkaa pähkäilemään tulevalle vuodelle jotain tavoitteen tapaisia? Ehkä, käytän silti (taas kerran) edessä olevaa muuttoa tekosyynä sille, että asetutaan ensin jonnekin ja mietitään muita juttuja vasta sitten.

Ensimmäistä kertaa muuten ties kuinka pitkään aikaan taloudessa on vain yksi koira ja hei, tämähän on aika miellyttävää! Valitettavasti arvostan koirieni tarvetta koiraseuralaiselle liikaa, joten tästä tuskin saadaan Raidan jälkeenkään nauttia sen kummemmin. Muorilla muuten menee kuulemma mainiosti, kikkailee kuin nuorempikin pötkylä ja käyttää hyväkseen corgimaisuuksiin tottumattoman hyväuskoisuutta. Ikävähän tuota mummukkaa jo on, vaan kohta nähdään taas.