Onpas aikaa taas vierähtänyt. Eipä täällä kai suuremmin mitään naputeltavaa ole tapahtunutkaan; Raita tokeni hyvin antibiooteilla ja on kuin uusi, kakarat ovat... no, kakaroita (kts. kuva yllä) jne. Tänään olisi kiikutettava kontrollipissanäyte muorilta kuurin loppuessa, jospa sieltä ei enää mitään löytyisi.

Treeni-into on kyllä täydellisen hengetön. Tiedä sitten johtuuko luontaisesta laiskuudesta vai vuodenajasta, mutta ei vaan nappaa. Ennemmin heittelen kepukoita hankeen, nappaan otsalampun mukaan ja painelen elikkoin kanssa tien päälle.

Motista paljastui jouluna varsinainen kukkahattu (tai sitten sillä on vaan erityisen hyvä maku). Kylään tulevat olivat käyneet morjenstamassa junnuja tarhalla, Rude oli loikkinut kenguruhyppyjään innoissaan mutta Motti oli huutanut karvat pystyssä kopin katolla suostumatta tulemaan lähemmäksi. Ihmettelin kovin, mitä siellä oli mahtanut oikeasti tapahtua, käytös ei nimittäin kuulostanut Motilta vähääkään. No, aika kului ja vieraat olivat lähdössä. Koirat olivat sisällä ja eteisestä alkoi kuulumaan julmettu meteli. Kirmasin katsomaan, että mitä hiivattia siellä puuhaillaan, selvisi että  yhden vieraan karvakaulus oli Motista jotain niiiiiiiin ällöttävää, että asia piti tuoda julki kovaan ääneen. Selkis. Heti, kun kaulus napattiin irti ja laitettiin kassiin, suu meni suppuun ja kaikki oli taas hyvin. Piti varsin supattaa Mossoposson korvaan, että hyvä poika. Meillä ei kuolleisiin eläimiin pukeutumista tueta. ;)

Vuoden vaihtuminen alkaa olemaan niin lähellä, että laitetaas räyhäkkäät uudenvuodentoivotukset tähän saman tien. Pitäkää hauskaa ja käyttäkää niitä raketteja siellä missä pippuri kasvaa!

Mummeli kävi eläinlääkärin juttusilla keskiviikkona. Alunperin varasin aikaa selkäkipujen varalta, aristi nimittäin selvästi ja onhan siellä se vanha vamma minkä on povattu alkavan vihoittelemaan vanhemmiten. Kipulääkkeillä sai muorin näennäisesti kuntoon, siksi aikaa että päästään katsottavaksi, siinä odotellessa alkoi näyttää siltä ettei vika ehkä olekaan selässä. Ensinnäkin rouva harrasti piehtarointia entiseen tapaan hyvinkin ahkerasti, toisekseen huomasin sen aristavan kylkien ja vatsan seutua, säpsähteli ihan kevyestä silityksestäkin. Päätin jo etukäteen, että jos mahasta mitään ylimääräistä löytyy, niin muori jää sille reissulle.

No. Lämpöä oli vähän, sydänäänet ok. Vatsaontelosta ei röntgenkuvassa löytynyt mitään poikkeavaa, selkärankaa kommentoitiin taas kerran sanoin: uskomattoman puhdas ranka näin iäkkäälle koiralle, varsinkin kun se on corgi. Oli kieltämättä mukava nähdä kuva ruodosta itsekin, oikein nätit ja siistit nikamavälit, pientä epätasaisuutta yhdessä välissä (jonka siis piti alkaa oireilemaan) muttei mitään vakavaa. Maksa- ja munuaisarvot sekä pieni verenkuva ok. Ärhäkkä virtsatietulehdus löytyi kyllä, siihen saimme pitkän antibioottikuurin ja tulehduskipulääkkeet, alkuviikosta soittelen bakteeriviljelyn tuloksista.

Helpotus siitä, että tämä on hoidettavissa on kyllä valtava! Raita sai ensimmäiset lääkkeet jo illalla, nukkui koko yön ilman herätyksiä ja oli aamulla erittäin virkeä ja reipas. Nyt vain toivotaan, ettei tulehdus ole ehtinyt levitä.

Jatketaanpas hieman mukavammalla aiheella loppuun... Huligaanit ovat saaneet pantapostia pariinkin otteeseen:

Olen vannonut ja vakuuttanut, että meidän elikoille ei kuuna kullan valkeana tule mitään vaaleanpunaisia vermeitä. Sitten bongasin Ellin luona tämän koristenauhan ja se nyt vain oli niin Ruutia, että oli pakko tehdä tilaus... Miss Captain Sparrow gone pink. Noin viikko tämän jälkeen saapuivat nämä:

Jälleen kerran Ruden syvin olemus on onnistuttu vangitsemaan pantamatskussa täydellisesti, Motin panta passaa väreihin myös oikein loistavasti. Näistä kiitos Katille! Jatkoa odotellessa... ;)