Pitkästä aikaa ulkona oli kaunis sää sellaiseen kellonaikaan, että pääsi koirien lisäksi ulkoiluttamaan myös kameraa! Motin mukana tuntuu kulkevan nyt erottamattomana osana puuliiteristä nyysitty julmetun painava kalikka, saisi toisinaan kuljettaa mukaan keräämänsä puut saunalle saakka...

Ruuti suunnittelee todennäköisesti toisia hipihiljaisia juoksuja, muuta ulkoista merkkiä ei ole kuin että nisät ovat hieman turvoksissa. Käytös kertoo kummallakin muuta, joten sitten vaan tuntosarvet ojoon tyhjästä putkahtavia tärppejä varten, edelleenkään kun ei ole tarkoitus raidallista karjista alkaa kehittämään (joskin toki brindlen ystävänä ajatus sellaisesta ei sinällään nimenomaan ajatuksen tasolla olisi lainkaan huono). Sterin kutsu alkaa todellakin olemaan melkoisen kova...

Kun mitään muuta ei kerran saada aikaiseksi, niin ollaanpa sitten treenattu missikisaliikkeitä, eli paikallaan seisomista. Ahneelle Ruudille homma oli ihan helppo nakki, sen kun pysäyttää ja käskee odottaa. Harmi, että Rude ei vissiin meillä ole se, jota näytelmiin tulisi kiikuttaa... Motti ei vaan meinaa kässätä. Ai täh? Ei saa istua? Mitä tää tällainen peli on? No jos menen sitten maahan, jos puoliperseläsötyskään ei kelpaa? No, seuraavat mittelöt ovat varmaan joskus keväällä/kesällä, onhan tässä aikaa... :P Raita tekisi kyllä mieli ilmoittaa kesän ryhmiksiin, olisi mielenkiintoista kuulla mitä siitä sanotaan. Täytynee vähän tutkailla lähinurkkien tarjontaa ja pakata porukka autoon, jos muori kesällä on vielä yhtä rautaisessa kuosissa kuin tällä hetkellä.

Kuvat tälle kuulle löytyvät tämän linkin takaa.

Kappaskippas, kävimme pyörähtämässä viikonloppuna Kajaanin KV:ssa vailla suurempia odotuksia ja tulimme takaisin jokusen pokaalin ja ruusukkeen kera. Motin omalta välilehdeltä löytyy arvostelu, ERI1, PU1, ROP, SERT, CACIB sieltä nyt kuitenkin kerättiin.

Aamu alkoi tuomarikollegiolla, homma meinasi mennä velttovirtasteluksi ihan täysin kun sälli oli sitä mieltä että mää en seiso, seiso itte! Vaihdettiin ohjastajaa ja minun kanssani se sitten patsastelikin edes hetkittäin kuten tarkoitus olisi. Kollegion jälkeen sälli elpymään karjiskehän reunalle häkkiin ja näyttihän tuo lepotauko tekevän ihan hyvää, ehti tottumaan hulinaan muutenkin odotellessa. Hyvä handleri (joka en todellakaan ollut minä itse) ja maailman paras koira, ei siihen muuta tarvita. Maailman paras tyyppi tosin olisi tullut kotio takaisin, vaikka tuomari olisikin ollut puusilmä. ;)

Ihmis-ja koiravilinässä puikkelehdittiin odotettua vaivattomammin, paikallaan patsastellessa sen sijaan piti etsiä tyyppejä jotka mulkoilevat väärällä asenteella ja pullistella takaisin. Vissiin viattoman pikku pentukoilan ajat ovat siis ohi... handlerille tuli luvattua, että seuraaviin missikisoihin mennessä opetan rekun seisomaan joko käskystä tai käsimerkistä, meinasi käydä harmittamaan oma viitseliäisyyden puute kun seuraili muita hyvinkäyttäytyviä otuksia omilla vuoroillaan. Kehäkäytöstä kuitenkin kehuttiin arvostelussa, joten ehkä hyvä käytös on katsojan silmässä? Tarinahan ei tosin kerro, kiittelikö tuomari koiraa vai handleria hyvästä käytöksestä.