Voi luoja että joku voi käydä verkkaisella koneella... välillä tulee ikävä holskun reaktionopeutta ja MOOTTORIA, vaikka ei kai siinäkään ominaisuudessa kaikki puhdasta autuutta ollut. :D Tämän illan Team Puupäiden (jonka muodostaa allekirjoittanut ja pieni sininen) vääntö koski iltaruokaa. Tähän saakka siitä on selvinnyt istumalla ja kontaktilla, parina päivänä ollaan alettu odottamaan maassaololla, tai niinhän sitä toivoisi...
Vol 1: Kuppi kädessä. "Maa." *ilmeetöntä möllötystä, perse lattiassa* "Maa." *kts. ed.* Kuppi pois ja marssi ulos keittiössä, ei sit.
Vol 2: Kuppi kädessä, "Maa." *ilmeetöntä möllötystä* "Maa." (kädellä avustaen) *peffan petausta tiukemmin lattiaan, ei elettäkään maahanmenoon* Kuppi pois ja muualle jupisten jotain hitaista rattaista. Motti jää istumaan kummastuneen näköisenä keittiöön.
Vol 3: Ei ole oikeasti koko yötä aikaa, eiköhän se vaan tajua? Nameja käteen, pari maahanmenoa jotka menevät ihan sujuvasti, ei siis vissiin ole riittävän nälkä. No, oli miten oli, kuppi käteen ja käsky. Kakara singahtaa heti kupin ilmaantuessa istumaan ja katsoo jo sen näköisenä, että "Ää-li-ö. Anna sitä ruokaa." Toisella namilla vedätys maahan, käskyä käskyn perään, kuppi toisella kädellä telineeseen ja - ihme - nyt se pysyi siellä.
Huoh. Varma ja rento koira on juu tosi kiva, mutta
vähän ripeyttä siihen toimintaan ! No, eipähän mitään, en mäkään hernekeiton (vertauskuva) vuoksi jaksaisi pinnistellä pakollista enempää, saattaisin jopa kohtuuttomien vaatimusten edessä kääntyä itse kannoillani ja todeta, että pidä rokkas. Taas kerran: mamman poeka. ;)
Ps. Kyllä, se tietää mitä pyydetään. Ollaan vielä eskariasteella eli käsimerkillä tehostaen edetään, ei siis ole kyse mistään megaluokan jutusta edes tällä tasolla. Ei nyt vaan kiinnostanut riittävästi, varsinkaan jos vähemmälläkin pohtimisella vaikka pääsisi.
Nyt "pieni" ilopilleri ja tappijalkainen sylikoira kainaloon ja päivän viimeiselle ulkoilukierrokselle!