Aamu alkoi tuomarikollegiolla, homma meinasi mennä velttovirtasteluksi ihan täysin kun sälli oli sitä mieltä että mää en seiso, seiso itte! Vaihdettiin ohjastajaa ja minun kanssani se sitten patsastelikin edes hetkittäin kuten tarkoitus olisi. Kollegion jälkeen sälli elpymään karjiskehän reunalle häkkiin ja näyttihän tuo lepotauko tekevän ihan hyvää, ehti tottumaan hulinaan muutenkin odotellessa. Hyvä handleri (joka en todellakaan ollut minä itse) ja maailman paras koira, ei siihen muuta tarvita. Maailman paras tyyppi tosin olisi tullut kotio takaisin, vaikka tuomari olisikin ollut puusilmä. ;)
Ihmis-ja koiravilinässä puikkelehdittiin odotettua vaivattomammin, paikallaan patsastellessa sen sijaan piti etsiä tyyppejä jotka mulkoilevat väärällä asenteella ja pullistella takaisin. Vissiin viattoman pikku pentukoilan ajat ovat siis ohi... handlerille tuli luvattua, että seuraaviin missikisoihin mennessä opetan rekun seisomaan joko käskystä tai käsimerkistä, meinasi käydä harmittamaan oma viitseliäisyyden puute kun seuraili muita hyvinkäyttäytyviä otuksia omilla vuoroillaan. Kehäkäytöstä kuitenkin kehuttiin arvostelussa, joten ehkä hyvä käytös on katsojan silmässä? Tarinahan ei tosin kerro, kiittelikö tuomari koiraa vai handleria hyvästä käytöksestä.
Kyllä mie hihkuin kun tulokset kuulin. Hyvä Mottispottis! :)
VastaaPoista