Hakutreenit

Jahas. Pitkästä aikaa oltiin metsässä haun merkeissä huligaanien kanssa, mummo jäi tänään kotiin. Rudella olikin superjännittävät paikat, kun ensin työnnettiin makkararinkiin ja sitten olisi jotain vieraita tyyppejä pitänyt vielä mennä metsästäkin hakemaan. Ruudille maalimiehet lähetettiin tosin näkyville 15-20 metrin päähän, eikä ilman pientä saattelua olisi irronnut sinnekään. No, saipahan käydä "treenaamassa".

Mietin kuumeisesti Motin vuoroa odotellessa jatketaanko haukulla vai ei, menenkö piilolle perässä vai en. Teimme niin, että maalimies haukutti sen piilolla, palkkasi lelulla ja antoi palata keskilinjalle, mutta luulenpa että seuraavissa treeneissä koira pidetään taas piilolla ja menen sinne itse perässä. Nyt oli tyypillä treenimotivaatiokin kohdillaan: pinkoi lähetyssuuntaan minkä jaloistaan pääsi ja oli edennyt piiloille suoraan. Ensimmäisellä pistolla moni kaartoi alueelta jyrkästi vasemmalle, mikä lie sinne vetikään, Motti pysyi tiukasti asiassa ja paineli suoraan eteenpäin. Kakkonen meni myös vauhdilla, kolmosella pyöri hetken metsänrajassa ennen kuin jatkoi syvemmälle ja perille saakka.

Joitakin tottistreenejä on näemmä jäänyt raportoimatta, mutta eipä noissa suuremmin raportoitavaa olekaan. Enimmäkseen sekoillaan ja välillä onnistutaan tekemään jotain suunnilleen sinnepäin. :D Mikäpä kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Karvaeläinhän täytti muuten vuoden 16.9. eikä sitäkään ole tänne muistettu raportoida! Aikamoinen matka pienestä karvapallerosta nykyiseen puuhkaan, nyt sitten jäädäänkin odottelemaan järkeä jälkitoimituksena. Holskuilla tosin tuppaa jalat viemään nopeammin kuin herne pystyy korvien välissä toimimaan, joten en ehkä hirmuisesti pidättele henkeäni asian suhteen. ;)

Jahas, oltiin sitten Mossoposson kanssa vähän treeneissä. Voihan naamapalmu sentään. Eilen käytiin treenailemassa kentällä seuraamisia, jotka menevät vielä/edelleen lähinnä sähläämällä, koko kööri oli mukana. Ruoalla on ihan turhaa yrittää motivoida Mottia, kyllä se ne syö kun kerran tarjotaan, mutta ei syty hommaan lainkaan. Lelulla saa jo ihan eri ryhtiä, mutta tarkkuus kärsii. Vaan vaadipa tarkkuutta, kun toisella on vasta kalpea aavistus siitä mitä ollaan tekemässä.

Ruuti popsi odotellessaan takapenkin niskatukea, hetken jo harkitsin mukavien pitkäkarvaisten talvihanskojen teettämistä. Taitaa pässillä jäädä treenireissut tekemättä siihen saakka kunnes saan sille pomminkestävän häkin autoon, tämä on nyt toinen mitä leidi pistää odotusaikana päreiksi (edellisestä repi takaluukun tiivisteet pois). Rude kävi kentällä pitkälti leikkimässä ja Raita veti oman osuutensa onnesta ovaalina kuten aina. Muorilla paistaa kyllä jo läpi se, että näillä aamuilla ei tarvitse enää pingottaa: intoa piisaa, mutta enää ei ole muuten niin justiinsa. Hauska tyyppi.

Tänään vuorossa oli esineruutu ja jälki, mukana vain Motti (sekä Elli ja Katla tietysti). Ruudusta tuotiin ainoastaan kiva esine: tyyppi bongasi toisen ensin, mutta jäi vielä etsimään ja vaihtoi parempaan - eikä se typerä lapanen noussut sieltä enää lainkaan. *piip*

Vesi- ja raekuuro yllätti, joten esineruudun jälkeen istuskeltiin tovi autossa sateensuojassa ja jäljelle lähdettiin sen jälkeen. Selvästi oli vaikea jälki molemmille, varsinkin heinikkoisemmalla osalla seilattiin missä sattuu (etsi kuitenkin lähes koko ajan jälkeä), tiivispohjaisemmalla loppuosalla homma helpottui silminnähden, sinne ei sadekaan ollut samalla tavalla puiden lomasta päässyt kuin alkupätkällä joka oli litimärkä.

No niin, treeneissä oltiin taas. Tällä kertaa huutolainen jäi kotiin, mukana oli Motti ja Raita. Pujottelut ja kontaktitreenit menivät oikein hyvin, kyllä Motti on vaan pätevä sälli noin pellossa kasvaneeksi. Eteen heitetyt lelut olivat vaikein juttu ("Hei! Siellä on PALLO!"), istu siinä nyt sitten kun toinen toistaan houkuttelevampia esineitä heitellään nenän eteen ja pitäisi pysyä jossain nihkeässä perusasennossa.

Raita pääsi loppuajasta tekemään seuraamisia myös, ihan mahtavaa nähdä miten muorilla oikein olemus syttyy kun se pääsee Töihin. Sen kanssa pystyy tekemään jo aika hyvin asioita pelkästään käsiohjauksella, jättökäskyjä pitää vielä hieman miettiä.

Motti täytti viime viikolla kaksi vuotta, siispä tänään oli edessä virallisten kuvien ottaminen sekä silmäpeilaus. Karjikset saavat selkäkuvat nyt virallisina, joten ruotokuvat lähtivät lonkka- ja kyynärkuvien mukana lausuttavaksi Kennelliittoon.

Kyynärät olivat näyttäneet siltä kuin pitääkin, selkä oli terve ja lonkat tulevat takaisin B:nä tai C:nä, mitkä karjiksilla näyttävät olevankin ihan peruskauraa. Siistit ja ehjät olivat olleet nekin. Silmistä ei löytynyt mitään mitä sinne ei kuulu. Ihan hyvä juttu siis, eipähän tarvitse arvailla mitä tuolla on/ei ole. Tuloksia odotellessa...