Kävimme tänään uusintamarssilla "kadonnutta kierrosta" etsimässä. Tällä kertaa lähdettiin toisesta suunnasta ja ilmakuvaa muistellen kaarrettiin umpeen kasvaneelle ex-metsäpolulle. Risukko sen kun tiheni tihenemistään, hirvet varoittelivat puiden kätköissä meistä toisiaan ja lopulta päädyimme soistuvan metsäaukean reunalle. No, kyllä sieltä eläinten polkuja menee, ei muuta kuin eteenpäin vaan. Mättähältä mättähälle loikkien saavuimme viimein metsän reunaan ja lähdimme seuraamaan sitä, sivusilmällä hajotettuja (karhu?) muurahaispesiä vilkuillen. Eipä aikaakaan kun saavuimme samaan metsätien päähän missä viikko sitten kävin Motin kanssa kääntymässä - tehtävä suoritettu!
Täytynee vielä etsiskellä hieman kuivempaa reittiä, lohdullista sentään että tuo löydettykin pätkä on ihan kuljettavassa kunnossa, matkallisesti tuo nimittäin olisi mukava reitti lenkkeillä koiran kanssa. Motti pääsi samaan puroon polskimaan kuin edelliselläkin kerralla, tällä kertaa hieman vauhdikkaammissa merkeissä... Läträäminen oli sen verran mukavaa, ettei heppu olisi malttanut tulla rapakosta pois lainkaan, enimmäkseen epäterävät kuvat takaavat sen että uusinta otetaan kyllä lähipäivinä.
Kyllä on muuten mukavaa, kun on koira joka tahtoo tuoda parhaat aarteensa näytille! Keittiön tasolla oli isossa kulhossa sulamassa koirien iltaruoka, NEU-pötkö. Mottis oli hinannut sen hipihiljaa pöydältä lattialle ja kiikutti minulle tyytyväisenä kokonaisen, toistaiseksi ehjän pötkylän: "Heeei, kato mitä mää löysin!" Phuuh. Jos asialla olisi ollut Sara, pötkö olisi namskuteltu vähin äänin omaan napaan ja viety muovinrippeet häkkiin jemmaan parempaa puhtaaksi-imeskelyhetkeä varten. Ainakin pikkusälli on pehmeäsuinen, on pieni ihme, ettei ohut muovi rapsahtanut kuljettaessa rikki ja levittänyt hais... tuoksuvaa sisältöään eteisen ja olohuoneen lattialle.
Mental note: Jäisten ruokien sulatusta varten on ostettu aikaa sitten kissankuljetusboksi, käytä sitä jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti