sunnuntai 21. elokuuta 2011

Johtajuudesta

Tulipa eräästä linkistä taas pitkästä aikaa tämä aihe herneiden käsittelyyn. Mikäs se johtajuus nyt taas onkaan? Yliopiston ryhmäviestinnän perusteista löytyi mainio sitaatti, pätee mielestäni ryhmään kuin ryhmään:

Johtajuus on vuorovaikutusta, jonka avulla vaikutetaan muiden ryhmän jäsenten asenteisiin ja toimintaan. Johtajuudella tarkoitetaan toimintaa, jolla tulisi tukea ryhmän tavoitetta ja ottaa huomioon ryhmän ja sen jäsenten tarpeet. Johtajan ja ryhmän jäsenten toiminta on riippuvaista toisistaan, sillä johtajuus syntyy ryhmän vuorovaikutuksessa ja sitä harjoitetaan juuri vuorovaikutuksen avulla. Toisaalta johtajuus liittyy yksilön ominaisuuksiin, toisaalta sitä voi kehittää ja harjoitella.

Koirakuvioissa  johtajuuteen törmää joka käänteessä: on oikeastaan aivan yksi lysti mikä menee pieleen: no mutta, teillähän on ilmiselvästi johtajuusongelma! Oletko varmasti tehnyt kymmenen kohdan kikkakuutoset varmistaaksesi, että koirasi varmasti pitää itseään vankkumattomana alamaisenasi - vielä kun joku kertoisi mikä esim. klassisessa ovista kävelyissä sitä johtajuutta vahvistaa.

Kaupungissa asuessa omat syyni sille, että menin aina ulko-ovesta ennen koiria, olivat:
a) tahdon nähdä mitä käytävässä/pihassa/oven takana on tulossa ja
b) en saa mielihyvää ryntäilevistä häärääjistä.

Luulen, että jokainen yhtään sähäkämmän koiran kanssa elänyt voi tämän toimivaksi tavaksi vahvistaa. Minulle johtajuus (joka jo sanana on harhaanjohtava ja näin auktoriteettivastaisen korviin/silmiin ärsyttävä) on yhteistyötä, kykyä saada yhdessä elävä lauma pysymään toimivana yksikkönä.

Eräässä artikkelissa verrattiin mm. lehmiä ja koiria keskenään, mitä hemmettiä? Hyöty/tuotantoeläin vs. ihmisen kanssa kohtalaisen pitkän ajan yhteistyötä tehnyt eläin - millä tapaa niiden laumakäsitys tai tarve laumaan on missään kytköksissä toisiinsa? Lehmille lauma on käsittääkseni lähinnä turva: yhden märehtijän kimppuun on helpompaa käydä kuin laumallisen sorkkia ja sarvia. Koiraeläimillä lauma on usein turva ravinnonhankinnalle: yksinäinen metsästäjä saa saalista huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä kuin yhdessä metsästävä lauma. Yhteistä näille on se, että kummassakin laumanjohtaja ohjaa toimintaa: mihin suuntaan mennään ja mihin jäädään. Mikä mahtaa olla syynä sille, ettei lehmää kiinnosta kuttuakaan ihmisen seuraaminen ja ohjeiden odottaminen, kun taas koiralle hyvin luontaista on hakeutua hakemaan niitä toimintaohjeita? Miettiä voi samalla, millainen on ihmisen käsittelyyn tottumaton nautaeläin, voisiko taas kerran kuitenkin yhteistyö tulla kyseeseen, vaikka alamaisuutta korostava keinotekoinen johtajuus unohdettaisiinkin? Voi kai tällaisia pähkäillessään toki kuluttaa päivän jos toisenkin halutessaan, eipä tuo minulta ole pois.

Itse koen laumakäsitteen kotonani niin, että koirani muodostavat keskenään lauman omine kuvioineen, mutta kaikki täällä asuvat (isännän lapset mukaanlukien) kuuluvat samaan laumaan silti. Meillä ei eletä koirien säännöillä, vaikka olemmekin valinneet elää niiden kanssa, jolloin asioiden tärkeysjärjestys menee väistämättä useinkin niiden ehdoilla. Marssijärjestys on olemassa siksi, että kaikilla olisi mahdollisimman helppo ja mukava elää täällä, ei siksi että joku laumanjäsenistä saisi pönkittää itseään toisia kyykyttämällä. Itse pidän tärkeänä muistaa sen, että koira ei ole nelijalkainen ihminen, sille maailma ei ole varmastikaan yhtä väkisin monimutkaistettu kuin missä me itse elämme. Se ei voi olla kuin hemmoteltu lapsi, sille et voi sanoin perustella miksi tänään on poikkeuspäivä muutoin ehdottoman kielletyille asioille, mutta huomenna tämä ei olekaan mahdollista. Koiralle maailma on pitkälti mustavalkoinen, jossa on ehkälle ja epävarmuudelle hyvin vähän sijaa.

Välillä tuntuu suorastaan naurettavalta, että ihmisten on väkisin saatava itselleen ongelmia: kaikki koirat ja ihmistyypit nyt vain eivät sovi toisilleen. Siksi "mutku mä haluun" ei ihan toimi, jos tavoitteena on se yhteentoimiva lauma, jossa tiedostetaan mihin pystytään ja mihin ollaan valmiita. Aina sen upean koiran paikka ei ole juuri minun kotonani, miksi niitä taustatöitä mielenkiintoisen rodun suhteen on niin vaikeaa tehdä - tai uskoa ja ymmärtää se, että toisten kanssa joutuu tekemään enemmän töitä kuin toisten? Useimmiten ongelmiin löytyy ratkaisu tai ainakin osa sitä peilistä - ja kokemuksesta voin sanoa, että sinne tuijottelu ajatuksen kanssa ei tee ollenkaan huonoa. Mistä tämä johtuu/on saanut alkunsa, saatanko aiheuttaa ongelman joko tietoisesti tai tietämättäni, voinko tehdä jotain toisin, mikä koiran omissa ominaisuuksissa voi laukaista tämän? Olipa kyse koiran olemassaolevista palikoista tai muusta informaatiokatkoksesta, johtajuudella läpsiminen ilman ajatusta ei useinkaan vie kovin pitkälle.

Kokemus "kentältä" on kyllä vahvistanut sen mielikuvan, että kovimmat henkseleiden paukuttelijat ja pätijät löytyvät tavallisesti ihmisistä joilla ei välttämättä ole mitään oikeata pohjaa suurille sanoilleen. Valtaosa näistä on täysin valmis rääpimään päätään ja nollaamaan, hyvin harva on valmis aidosti auttamaan. Johtajuusongelma? ;)

Toisaalta taas... mulle helppous ei ole kukkasia ja kirmailua perhosten kanssa kedolla. Marssijärjestys tulee olla, jotta homma etenee jossain järjestyksessä. Ihmislapset kyllästetään pienestä pitäen säännöillä ja pykälillä lisäpykälineen, miksi niiden käyttöönotto esim. koirien kohdalla on huutava vääryys? Millä tavoin lauman harmoniaa ja toimivuutta edistää koira, jolle ei ole vaivauduttu opettamaan käytöstapojen alkeita? Tämä mulle on sitä ns. johtajuutta, lainaus ylempää: "vuorovaikutusta, jonka avulla vaikutetaan muiden ryhmän jäsenten asenteisiin ja toimintaan".

Kun koiranomistamisen kiemuroita tänä päivänä lukee, ihmettelen hyvin usein kuinka ihmeessä koiralla ja ihmisellä on voinut olla näin pitkä yhteinen taival takanaan, kun nyt vasta ollaan herätty siihen, että eri eläinlajin kanssa eläminen rinnakkain onkin rakettitiedettä? Kuka tästä ylianalysoimisesta hyötyy? Miksi musta tuntuu, etteivät koiraongelmat "ennen vanhaan" olleet niin valtava ja rahastettukin juttu kuin ne nykyisin ovat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti