Hakutreeneissä olikin tänään vilskettä. Paikalla oli kymmenen koiraa, joista yhdeksän kävi metsässä, näistä holskuja seitsemän. Paikalla olivat siis holskut Ruka, Carma, Tara, Pinja, Lakka, Aurora, Huti (missasi metsän tänään) ja Ruuti, sekä sileäkarvainen kettuterrieri Kiila ja karjis Motti. Osanottajaennätys, luulisin. :D Heti alkuun käytiin läpi suuria tunteita kun paikalle saavuttaessa epäonninen Ruka erehtyi tuomaan kuononsa liian lähelle autoa. Motti luikahti sadan käden taktiikasta huolimatta autosta ulos ja gurmottamaan, ei muuta kuin saippuaakin liukkaammasta otuksesta koppi ja niskaperseotteella takaisin autoon... Häkit, kenties?

Ruudilla kiehui tuon seurauksena sen verran, että Taran ja Rukan morjenstamisesta ei tullut yhtään mitään, auto kutsui siis tätäkin sankaria. Yllättäen ääni kellossa muuttui lähes samantien, kun paikalle kaartoi auto kyydissään veli Huti ja emä Aurora. Elikon naama venähti autossa puolella, olihan se pakko ottaa sieltä tervehtimään ja tämähän vetikin kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet tapaamisen kunniaksi onnesta soikeana. Hutin se on nähnyt viimeksi kasvattajalla ollessaan, emänsä kerran talvella - ei voi muistaa, eihän? Kuvia tästä ennen treenejä ja niiden jälkeen käydystä iloittelusta löytyy osoitteesta http://puubelandia.kuvat.fi/kuvat/Koirat+2012/2012_05_13/

Itse treeneihin. Motilla oli tänään kaksi maalimiestä valmiina, pitkän tauon vuoksi epäilytti muistaako se ollenkaan mitä sinne metsikköön oikein mentiinkään tekemään. Mitä vielä, sälli puikahti risukkoon määrätietoisesti ja haki lihapullansa, sen verran virkaintoa oli ettei malttanut herkkujaan syödä loppuun. Kolmas piilo oli hieman kauempana, odotimme keskilinjan alkupuolella että maalimies ehtii piilolle ja kävimme sen kolmannenkin eksyneen noukkimassa metsästä pois. Kolmannella tuuli kuljetti hajua aika laajalle sivuun, kaikki koirat kävivät nimittäin tekemässä pienen mutkan täsmälleen samaan suuntaan ja suorivat sieltä sitten suoraan piilolle. Olin kyllä oikein tyytyväinen. Tarttis varmaan alkaa kohta miettimään ilmaisuja...

Ruden kohdalla otettiin näkölähtö kun irtoaminen teki muuten niin tiukkaa, lähti kyllä maalimiehen perään mutta kävi vierellä ja tuli kiireesti takaisin, että näin mää sen! Siispä taas kahdelle piilolle maalimiehen mukana, jätettiinkin se tällä kertaa siihen kahteen kertaan.

Mielettömän kivat treenit oli, saatiin kyllä ravata keskilinjaa ja piiloja läpi urakalla, mutta siinähän se osahauskuus piileekin. Kiitos taas mahtavalle treeniporukalle!

Ruuti ja Tara viilentämässä tunteita treenien jälkeen

kuva: Hannu Majava

Tänään oli Ruden ensimmäiset hakutreenit. Parkkipaikalla piti varmuuden vuoksi kertoa isoon ääneen kaikille, että Moksin jaosto on saapunut, kaikkia kuitenkin käytiin morjenstamassa. Paikalla oli tänään neljä holskua: Romeo, Pinja, Tara ja Ruuti, sekä bonuskoirana ihan mahtava skotti Moore. Motti jäi aamulla naama pitkänä kotiin, seuraavalla kerralla sitten kyytiin molemmat.

Menin itse ensimmäiselle piilolle, kakara tulikin luokse kuin rasvattu salama ja olisi hyväksynyt palkaksi ihan sen että löysi minut, ei nimittäin meinannut ottaa alkuun lihapulliakaan vastaan. Taisi olla liian jännittävää joutua jäämään vieraiden kanssa yksin metsään.

Toiselle piilolle laitettiin kipittämään Anne, olin itse lähettämässä koiraa. Se lähti kyllä hienosti, löysi maalimiehen, mutta rohkeus loppui kun olisi pitänyt mennä luokse, siispä takaisin turvaan. Ei muuta kuin uusi lähetys, tällä kertaa menin itse mukana (kuten myös kolmannelle piilolle). Koska tarkoitus oli saada Ruuti ottamaan kontakti nimenomaan varsinaiseen maalimieheen, olin itse neutraalina ja "vain paikalla", nyt maistuivat lihapullatkin jo paremmin - puhumattakaan yllätysherkkuina saaduista broilerinsydämistä.

Kolmannen metsässä seikkailun jälkeen koirakin oli jo rennompi, keskilinjaa kävellessä hiihteli edestakaisin varmistamassa että kaikki tulevat mukana. Kaksi ensimmäistä hakua mentiin kyllä mielestäni enimmäkseen näöllä, kolmas oli rinteessä hankalamman reitin takana, tänne se tuli selvästi kuonon avulla. Ihan hyvät ensimmäiset treenit.

Kun kaikki koirat olivat käyneet hommissa, olikin aika huvituksille. Vaikka olemme metsittyneet tänne korpeen aika tehokkaasti, on Rudella koirien kieli hallussa erinomaisesti, joten leikit ja porukan mukana hengaaminen menivät kuin vanhalta tekijältä. Kuten kuvasta näkyy, vesipeto päätti lopulta mennä rapakkoon viilentämään fiiliksiä: eikä sille riittänyt mahan tai toisen kyljen kasteleminen, vaan koko elikko oli aivan litimärkä ja hiekkainen - täytyihän turkinhoito viimeistellä hiekassa möyrimisellä. Juniorijaostolla olikin hauskat bileet lätäkköleikkien jälkeen, tassut veivät eteenpäin taas uudella tarmolla ja löytyipä vierestä vielä suurempikin vesilammikko missä hikitassuja uittaa. No, aurinko kuivattaa, pääasia että toisella oli mukava päivä!