Jahas, oltiin sitten Mossoposson kanssa vähän treeneissä. Voihan naamapalmu sentään. Eilen käytiin treenailemassa kentällä seuraamisia, jotka menevät vielä/edelleen lähinnä sähläämällä, koko kööri oli mukana. Ruoalla on ihan turhaa yrittää motivoida Mottia, kyllä se ne syö kun kerran tarjotaan, mutta ei syty hommaan lainkaan. Lelulla saa jo ihan eri ryhtiä, mutta tarkkuus kärsii. Vaan vaadipa tarkkuutta, kun toisella on vasta kalpea aavistus siitä mitä ollaan tekemässä.
Ruuti popsi odotellessaan takapenkin niskatukea, hetken jo harkitsin mukavien pitkäkarvaisten talvihanskojen teettämistä. Taitaa pässillä jäädä treenireissut tekemättä siihen saakka kunnes saan sille pomminkestävän häkin autoon, tämä on nyt toinen mitä leidi pistää odotusaikana päreiksi (edellisestä repi takaluukun tiivisteet pois). Rude kävi kentällä pitkälti leikkimässä ja Raita veti oman osuutensa onnesta ovaalina kuten aina. Muorilla paistaa kyllä jo läpi se, että näillä aamuilla ei tarvitse enää pingottaa: intoa piisaa, mutta enää ei ole muuten niin justiinsa. Hauska tyyppi.
Tänään vuorossa oli esineruutu ja jälki, mukana vain Motti (sekä Elli ja Katla tietysti). Ruudusta tuotiin ainoastaan kiva esine: tyyppi bongasi toisen ensin, mutta jäi vielä etsimään ja vaihtoi parempaan - eikä se typerä lapanen noussut sieltä enää lainkaan. *piip*
Vesi- ja raekuuro yllätti, joten esineruudun jälkeen istuskeltiin tovi autossa sateensuojassa ja jäljelle lähdettiin sen jälkeen. Selvästi oli vaikea jälki molemmille, varsinkin heinikkoisemmalla osalla seilattiin missä sattuu (etsi kuitenkin lähes koko ajan jälkeä), tiivispohjaisemmalla loppuosalla homma helpottui silminnähden, sinne ei sadekaan ollut samalla tavalla puiden lomasta päässyt kuin alkupätkällä joka oli litimärkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti