Lentsukin alkaa reippaalla sinisellä helpottaa, ei ole köhinyt enää muutamaan päivään ja niiskuttaakin ainoastaan satunnaisesti. Vielä täytyy kuitenkin himmailla lenkkien suhteen, ettei saada mitään jälkiseuraamuksia.
Ohitustreenit alkavat olemaan ihan hyvässä vaiheessa: osa (jopa haukkuvista) koirista voidaan ohittaa hiljaa, tiukempiin paikkoihin olen ottanut vielä avuksi namien rauhoittavan vaikutuksen ja toimivatkin hyvin. Kyllä siitä vielä kaupunkilainen tulee, itsestäni en ole ihan niin varma...
Pitäisiköhän tässä alkaa pähkäilemään tulevalle vuodelle jotain tavoitteen tapaisia? Ehkä, käytän silti (taas kerran) edessä olevaa muuttoa tekosyynä sille, että asetutaan ensin jonnekin ja mietitään muita juttuja vasta sitten.
Ensimmäistä kertaa muuten ties kuinka pitkään aikaan taloudessa on vain yksi koira ja hei, tämähän on aika miellyttävää! Valitettavasti arvostan koirieni tarvetta koiraseuralaiselle liikaa, joten tästä tuskin saadaan Raidan jälkeenkään nauttia sen kummemmin. Muorilla muuten menee kuulemma mainiosti, kikkailee kuin nuorempikin pötkylä ja käyttää hyväkseen corgimaisuuksiin tottumattoman hyväuskoisuutta. Ikävähän tuota mummukkaa jo on, vaan kohta nähdään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti