No niin, tänään oli ilmoitus paikallisessa ilmaisjakelussa. Muutama vaihtoehto tulikin heti aamupäivästä alkaen,
hauskin oli tyyppi joka kysyi miten alkeelliset olot saa olla. Kysyin,
että kuinka alkeellista sulla olis tarjota, "kantovesi, ei sähköä". No
tuota... jätimme aiheen siihen, mutta lätisimme puhelimessa silti
puolisen tuntia niitä näitä. Harmi, että kyseinen hirsitalo oli hieman
hc jopa minulle, siinä olis ollut vapaassa käytössä järjetön määrä
metsää ympärillä. Hmph!
Noh. Ilta eteni, yhdeksän
jälkeen soi vielä puhelin. Kun kuulin kuka soittaa (entinen
vuokranantajani), oli pakko kysyä että et muuten ikinä arvaa kenelle
soitit (minun nimenihän on kotinurkilla lievästi ilmaistuna yleinen). Toinen
siinä hämillään yrittää miettiä, että tuliko töpättyä vai mitä hittoa se tarkoittaa,
minä hykertelin toisessa päässä ja olin jo satavarma että osoite löytyi
nyt. Niinkuin löytyikin. Entinen asuntoni on seinän takana, kämppä mihin
muutan on hieman suurempi päätyasunto, talossa ei ole tällä hetkellä
muita asukkaita.
Viikonloppuna oli puhetta, että käydäänkö kysymässä olisko tässä vapaita asuntoja, mutta en kehdannut lähteä toisten nurkkia koluamaan. Vuokranantaja asuu siis samassa pihapiirissä. Nyt on hyvä fiilis! Matkaa keskustaan viitisen kilometriä, ympärillä peltoa ja puita. Puulämmityksen saloihin pääsee vihkiytymään (hmm... minä ja tulisijat emme ole päässeet koskaan kovin hyviin väleihin...) pitkästä aikaa. Tarhat ovat kuulemma talon takana pystyssä edelleen, eli jahka lumet sulavat sen verran että niitä pääsee siistimään, niin ovat vapaasti käytettävissä. Koiria on myös vuokranantajalla, joten elikot eivät häiritse ketään.
Tykkäsin asua tuolla aikanaan (joskin kämpän lämmittämistä enemmän saattoi olla vetoa kavereiden kanssa baareilun pariin, joten aika ja paikka eivät tuolloin ehkä ihan täysin talviaikaan kohdanneet) ja juuri jokunen viikko sitten kaipailin kyseisiä kulmia - näin ne palikat alkavat löytää paikkaansa!
Ja se paras juttu: mummukoira tulee kotiin! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti