Meillä on vietetty vapaapäivää kämpän lämmittämisen ja luopumisharjoitusten merkeissä. Jälkimmäinen oli viime viikon kotiläksy ja väistellessäni voileipää huulet tötteröllä hamuilevaa pikkukarjista aamulla tuli mieleeni että tosiaan, tänään olis taas pentukoulutusta... mikäpä se parempi motivaattori voi ollakaan kuin viimehetken paniikki! Ei-niin-yllättäen tenava äkkäsi hyvinkin nopeasti mitä "jätä" tarkoittaa - ja tämä on superahneen pikkuapinan todennäköisesti tärkeimpiä taitoja ikinä. Muistelimme samalla sivulletulon alkeita ja opettelimme niinkin tärkeää taitoa kuin kierähtämistä - kyllä nyt on oltu ahkeria. Vapiskaa, harrastajatoverit!

Pitäisi (siellä se konditionaali taas kummittelee) tehdä ihan oikeasti noille jonkinlaista koulutussuunnitelmaa, nappula oppii nyt valtavaa vauhtia ja Motti kaipaa selvästi paitsi jotain ekstraa allekirjoittaneelta myös jotain järkevää tekemistä. Harmi, etteivät suunnitelmallisuus ja kurinalaisuus ole varsinaisesti vahvimpia ominaisuuksiani, mutta eipä tässä arjen hallintaa kummempia kunnianhimoja olla tyydyttämässäkään.