Jälkipäivä tänään!

Ensimmäistä kertaa Motille teki jäljen joku muu kuin allekirjoittanut. Jännitti hieman, tuleeko hommasta mitään, mutta kaveripa ajoikin jäljen tarkemmin ja varmemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ei järkyttävää kiirettä, muttei myöskään haahuilua tai huteja. Ruoka ei näytä enää jäljeltä kelpaavan, ehkäpä alamme sitä sitten jättää pois. Keppi-ilmaisuja voisi ihan oikeasti alkaa jo opettelemaan, taidetaankin ottaa heti huomenna pihassa ensimmäiset harjoitukset.

Motin terveystarkkien tulokset tulivat KoiraNetiin näkyviin selkää lukuunottamatta, ne on päivitetty omalle välilehdelleen. 

Hakutreenit

Jahas. Pitkästä aikaa oltiin metsässä haun merkeissä huligaanien kanssa, mummo jäi tänään kotiin. Rudella olikin superjännittävät paikat, kun ensin työnnettiin makkararinkiin ja sitten olisi jotain vieraita tyyppejä pitänyt vielä mennä metsästäkin hakemaan. Ruudille maalimiehet lähetettiin tosin näkyville 15-20 metrin päähän, eikä ilman pientä saattelua olisi irronnut sinnekään. No, saipahan käydä "treenaamassa".

Mietin kuumeisesti Motin vuoroa odotellessa jatketaanko haukulla vai ei, menenkö piilolle perässä vai en. Teimme niin, että maalimies haukutti sen piilolla, palkkasi lelulla ja antoi palata keskilinjalle, mutta luulenpa että seuraavissa treeneissä koira pidetään taas piilolla ja menen sinne itse perässä. Nyt oli tyypillä treenimotivaatiokin kohdillaan: pinkoi lähetyssuuntaan minkä jaloistaan pääsi ja oli edennyt piiloille suoraan. Ensimmäisellä pistolla moni kaartoi alueelta jyrkästi vasemmalle, mikä lie sinne vetikään, Motti pysyi tiukasti asiassa ja paineli suoraan eteenpäin. Kakkonen meni myös vauhdilla, kolmosella pyöri hetken metsänrajassa ennen kuin jatkoi syvemmälle ja perille saakka.

Joitakin tottistreenejä on näemmä jäänyt raportoimatta, mutta eipä noissa suuremmin raportoitavaa olekaan. Enimmäkseen sekoillaan ja välillä onnistutaan tekemään jotain suunnilleen sinnepäin. :D Mikäpä kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Karvaeläinhän täytti muuten vuoden 16.9. eikä sitäkään ole tänne muistettu raportoida! Aikamoinen matka pienestä karvapallerosta nykyiseen puuhkaan, nyt sitten jäädäänkin odottelemaan järkeä jälkitoimituksena. Holskuilla tosin tuppaa jalat viemään nopeammin kuin herne pystyy korvien välissä toimimaan, joten en ehkä hirmuisesti pidättele henkeäni asian suhteen. ;)

Jahas, oltiin sitten Mossoposson kanssa vähän treeneissä. Voihan naamapalmu sentään. Eilen käytiin treenailemassa kentällä seuraamisia, jotka menevät vielä/edelleen lähinnä sähläämällä, koko kööri oli mukana. Ruoalla on ihan turhaa yrittää motivoida Mottia, kyllä se ne syö kun kerran tarjotaan, mutta ei syty hommaan lainkaan. Lelulla saa jo ihan eri ryhtiä, mutta tarkkuus kärsii. Vaan vaadipa tarkkuutta, kun toisella on vasta kalpea aavistus siitä mitä ollaan tekemässä.

Ruuti popsi odotellessaan takapenkin niskatukea, hetken jo harkitsin mukavien pitkäkarvaisten talvihanskojen teettämistä. Taitaa pässillä jäädä treenireissut tekemättä siihen saakka kunnes saan sille pomminkestävän häkin autoon, tämä on nyt toinen mitä leidi pistää odotusaikana päreiksi (edellisestä repi takaluukun tiivisteet pois). Rude kävi kentällä pitkälti leikkimässä ja Raita veti oman osuutensa onnesta ovaalina kuten aina. Muorilla paistaa kyllä jo läpi se, että näillä aamuilla ei tarvitse enää pingottaa: intoa piisaa, mutta enää ei ole muuten niin justiinsa. Hauska tyyppi.

Tänään vuorossa oli esineruutu ja jälki, mukana vain Motti (sekä Elli ja Katla tietysti). Ruudusta tuotiin ainoastaan kiva esine: tyyppi bongasi toisen ensin, mutta jäi vielä etsimään ja vaihtoi parempaan - eikä se typerä lapanen noussut sieltä enää lainkaan. *piip*

Vesi- ja raekuuro yllätti, joten esineruudun jälkeen istuskeltiin tovi autossa sateensuojassa ja jäljelle lähdettiin sen jälkeen. Selvästi oli vaikea jälki molemmille, varsinkin heinikkoisemmalla osalla seilattiin missä sattuu (etsi kuitenkin lähes koko ajan jälkeä), tiivispohjaisemmalla loppuosalla homma helpottui silminnähden, sinne ei sadekaan ollut samalla tavalla puiden lomasta päässyt kuin alkupätkällä joka oli litimärkä.

No niin, treeneissä oltiin taas. Tällä kertaa huutolainen jäi kotiin, mukana oli Motti ja Raita. Pujottelut ja kontaktitreenit menivät oikein hyvin, kyllä Motti on vaan pätevä sälli noin pellossa kasvaneeksi. Eteen heitetyt lelut olivat vaikein juttu ("Hei! Siellä on PALLO!"), istu siinä nyt sitten kun toinen toistaan houkuttelevampia esineitä heitellään nenän eteen ja pitäisi pysyä jossain nihkeässä perusasennossa.

Raita pääsi loppuajasta tekemään seuraamisia myös, ihan mahtavaa nähdä miten muorilla oikein olemus syttyy kun se pääsee Töihin. Sen kanssa pystyy tekemään jo aika hyvin asioita pelkästään käsiohjauksella, jättökäskyjä pitää vielä hieman miettiä.

Motti täytti viime viikolla kaksi vuotta, siispä tänään oli edessä virallisten kuvien ottaminen sekä silmäpeilaus. Karjikset saavat selkäkuvat nyt virallisina, joten ruotokuvat lähtivät lonkka- ja kyynärkuvien mukana lausuttavaksi Kennelliittoon.

Kyynärät olivat näyttäneet siltä kuin pitääkin, selkä oli terve ja lonkat tulevat takaisin B:nä tai C:nä, mitkä karjiksilla näyttävät olevankin ihan peruskauraa. Siistit ja ehjät olivat olleet nekin. Silmistä ei löytynyt mitään mitä sinne ei kuulu. Ihan hyvä juttu siis, eipähän tarvitse arvailla mitä tuolla on/ei ole. Tuloksia odotellessa...

Tiistain treenit

Mehtäläisillä oli tänään ohjatut treenit Korpilahdella, kolmen koiran vaihtelu pisti kieltämättä miettimään, että olisko järkevintä tuoda kuitenkin ihan vaan yksi elikko kerrallaan paikalle... No, oli miten oli, kaikille kolmelle ilta oli ihan hyödyllinen (ja minulle neljäntenä). Aloitetaan vaikkapa Raidasta.

Mummo pääsi tekemään paikallaoloharjoituksia (joista ensimmäisen sössin itse täysin), luoksetuloja ja pujottelua. Jätin sen maahan ja kävelin kauemmas odottamaan, että vieruskaverit tekevät luoksetulonsa ensin. VIRHE. Yritäpä kutsua liki kuuroa koiraa, jolle on vahvistettu kaksitoista vuotta, että paikkamakuusta ei lähdetä missään olosuhteissa, ei vaikka ohjaaja tekisi mitä tahansa kevätjuhlaliikkeitä. Voin kertoa, ettei ole helppo nakki! Elehdin käsillä ja yritin saada kaikin tavoin muoria tajuamaan, että alas tulla jo, ilme oli "Hähä, enpä mene lankaan!" ja mummo juurrutti itseään tiukemmin maata vasten. No, tästä viisastuneena toinen paikallaoloharjoitus tapahtuikin niin, että jätin Raidan istumaan ja kutsuin siitä - ei ongelmaa. Muista koirista Raita ei juurikaan ole kiinnostunut kun on töissä, joten kontaktiharjoitukset menivät kuin vanhalta tekijältä.

Motti oli pienoinen kysymysmerkki. Ei olla käyty kertaakaan treeneissä jossa on kentällä samaan aikaan monta koiraa, joten ei ollut mitään tietoa kuinka  herra moisen tilanteen ottaa. No, eipä juuri mitenkään erityisesti. Alkuun kiinnosti vähän liikaakin, mutta maahan pystyi rauhoittumaan nakkia mutustamaan melko hienosti ja kun nakit vaihtuivat Froliciin, niin heppu terästäytyi ihan silminnähden. Mentiin pujotellen ahtaammatkin välit, tehtiin täyskäännöksiä liki nenäkkäin toisten koirien kohdalla - ja Frolic kiinnosti edelleen lajitovereita enemmän. Pitäiskö tästä päätellä, että on ihan turhaa hifistellä ja pilkkoa mitään ekstraa mukaan, kun parhaiten maistuu punaiseksi värjätty lisäainepallero... Oli miten oli, olen tosi tyytyväinen heppulaisen esitykseen.

Lopuksi ehdin ottaa vielä Ruudin ringin keskelle, välimatkaa muihin oli reilusti ja keskityttiin olemaan ihan vain hiljaa, mikä Huutolaiselle on aika kova vaatimus. Alku meni tuttuun tapaan kiroillessa (minä käyttäydyin kuitenkin vaihteeksi), sitten alkoi ahterikin löytää maahan ja täällä-käskyllä rupesi huomiokin lopulta kiinnittymään sinne minne pitääkin. Lopetimme kun olimme ns. huipulla, eli kun suu alkoi pysymään kiinni ja koira oli ilmoisemmalla fiiliksellä, ihan hyvä suoritus Rudelta tähän väliin.

Hakutreenit takana.

Mitähän siitä nyt taas sanoisi, heppu lähti metsään ihan täpinöissään, löysi ukot kuten kuuluukin mutta se maalimiehellä pysyminen... Itse tein virheen ohjeistuksessa kun sanoin, että lelusta voi päästää irti, se tuo sen kyllä takaisin. Joo toihan se, minulle. Jatkossa siis maalimies visusti motskarin toisessa päässä kiinni, koiralle vaikka valjaat ja lyhyt naru perään että sen saa pidettyä siellä. Mutta väsyttääkö resuaminen liikaa kun se ottaa sen riekkumisen niin tosissaan, olisiko sitten kuitenkin parempi palkata lelulla kun se löytää maalimiehen ja haukkuu sen lyhyen sarjansa - ja minua odottaessa antaa ruokaa?

Nyt laitettiin kolme valmiiksi metsään, mutta jätkä oli kahden jälkeen niin poikki ettei keskittymisestä tullut enää mitään. Kyllähän se olisi lähtenyt ja mennyt maalimiehelle jos olisin lähettänyt, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi treenien kannalta ollut, joten kutsuin kolmannen pois ja lähdettiin juomaan ja autolle.

Motti oli porukan alkupäässä metsässä, joten tein sille hakutreenien loputtua vielä jäljen samalla reissulla. Aika perusmeiningillä vedettiin sekin läpi, tosin näytti suurimman osan aikaa siltä, että siellä haahuiltiin ja tultiin sattumalta taas jäljelle takaisin. Tuolla alueella oli nyt monen koiran mielestä erittäin mielenkiintoisia hajuja, joten voi olla että oli vaan liian paljon kaikkea mielenkiintoista aloittelevalle.

Ensimmäistä kertaa ikinä koira oli muuten treenien jälkeen aivan poikki, nukkui autossa koko matkan ja paineli kotona samantien unille reagoimatta oikein mihinkään moneen tuntiin. Jospa sinne korvien väliin jäi jotain sitten hautumaankin.