keskiviikko 11. toukokuuta 2011


Ah, sula ja kuiva piha. Päivä päivältä vihreämmät pensaat ja puut. Miljoona kottikärryllistä lehtiä, kuivunutta ruohoa ynnä muita kasvinjämiä. Pari oloonsa onnellista koiraa.

Frisbee on kova juttu (muutenkin kuin kirjaimellisesti)! Motin mielestä sitä on erityisen kätevää kantaa väärinpäin, onpahan jännitystä elämässä, kun ei ihan koko aikaa näe mihin on menossa.


Ihan oikeasti hei, miten näitä armaita valopäitä ja niiden mahtavia keksintöjä katsoessa voi olla pahalla tuulella? Ei mitenkään. Kohtapuoliin pitäisi varmaan alkaa puuhailemaan muutakin kuin pallonpotkimista ja frisbeen liidättelyä, vaan eipä olla moisesta vielä jaksettu Moumiun kanssa pulttia ottaa. Tänään ainakin oli liian kuuma, huomenna sataa vettä, perjantaina on muuten vaan naatti ja lauantaina... no, sitä katsotaan sitten. Pihalta on katsottu jo esteiden paikkaa, vielä tarttis pistää hihat heilumaan ja valmistaa moinen hökötys, tai hökötykset. Tarkoitus olisi tehdä tokoesteen lisäksi pk-este myös, eikös hyvin suunniteltu ole jo puoliksi tehty, häh?

Herra ei meinaa luopua paksusta talvikarvastaan edelleenkään. Selvästi kutkaa ja on hiki, mutta mitään ei vaan irtoa edes puoliväkisin. Raidalla ei moista ongelmaa ole, se aloittaa bikinikuntoon hankkiutumisen joka vuosi suorastaan massiivisella aallolla heti kun säät sallivat. Hyvä juttu vaan, muori jaksaa huomattavasti paremmin, kun niskassa on hieman kevyempi lasti. Raita on kelien lämmettyä alkanut hidastamaan taas tahtia ja suosii ennemmin pihamaalla touhottamista ja tuijan alla makoilua lenkkien sijaan. Se muorille suotakoon, ollaan kyllä ehditty tässä vajaan yhdentoista vuoden aikana marssia kilometri jos toinenkin.

Motti oli tutustunut töissä kissoihin, ensikohtaaminen oli luokkaa "mrööh, mikä ihme..." jonka jälkeen oli tuumattu ettei jatkotoimenpiteisiin ole tarvetta (kissoja Motti tosin on tainnut nähdä pienempänä, joten sikäli oli tuttu juttu). Sen jälkeen työmaan pihalla heiluneet kissit ovat kuulemma saaneet kulkea omia aikojaan, ainakaan narun nokasta pienellä sinisellä ei niiden perään mitään mielenkiintoa ole.

2 kommenttia:

  1. Eikö ne esteet kannattaisi yhdistää, tekee vaan tarpeeksi varaa pistää korkeammaksi niin eikös se samalla kehikolla mene. Tai riippuu tietysti että minkälaisen tekee.

    Meillä olikin kyllä niin hyvä kissa opettamassa pennulle, että miten kissan kanssa ollaan. Eli jahdataan tietysti, eikö niin? Riiva oli kova hakemaan pikku-motukkaa leikkimään patsastelemassa edessä ja sitten sinkoamalla hepulijuoksuun :D. Myöskään pienet korvien nätystelyt ja niskan kirputukset olivat Riivan mielestä vain mukavaa. Opeta siinä sitten pentua olemaan välinpitämätön kissoja kohtaan :D

    VastaaPoista
  2. Mä vähän ajattelin, että se pk-este sais jäädäkin tuonne ulos paikalle x (haaveissa myös A-este, kukahan ne tekis...), mutta tokoesteen sais läjään ja autoon mukaan. Saa ny nähdä tuleeko näistä pähkäilyä kummempaa seuraavien vuosien aikana. :D

    VastaaPoista