lauantai 17. syyskuuta 2011
Voe elämä. Kolmessa vuodessa ehtii kuulkaas kadottaa kokonaan jutun juonen, mitä tokoilun alkeisiin tai koko hommaan ylipäätään tulee. Mä en oikeasti saa koiralleni opetettua edes perusasentoa! Onneksi elikko on fiksumpi kuin emäntä, ehkä meillä on jotain toivoa.
Nyt seuraa lupaus: joka ikinen päivä pieni treeni perusasennon ja kontaktin kera. Katsotaan sitä seuraamista ym. sitten joskus. Hyppy sentään meni yllättävän hienosti, ensin saateltuna, paremmin saattelematta - note to self: tee se hyppyeste, joka piti tehdä jo keväällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa kerran...
... puolet elämästään paimenkoirien kanssa elänyt, ja niihin varsin tykästynyt jääräpäinen naisihminen. Koiralla on oltava pystyt korvat, p...
-
Olipa dramaattista. No ei se kauas heitä, toissapäivänä tuli nimittäin puoli vuotta siitä, kun hupakkomummo Metka lähti 29.8. omalle viimeis...
-
Voihan kyy! Facebook muistutti tästä ja koska tämäkin lienee kokemus, josta olisi ihan hyvä olla tarina ylhäällä, niin... Olipa kerran kau...
-
Possomiehellä oli eilen ensimmäiset TOKO-treenit. Mulla ei ollut mr maalaisjuntin mahdollisesta kenttäkäytöksestä mitään ennakko-odotuksi...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti