Käytiinpäs loppulomasta Kajjjaanin suunnalla, mukava reissu jolla olisi viihtynyt pidempäänkin. Aamulenkit tuli tehtyä ylläolevassa maastossa, liki täydellisessä hiljaisuudessa. Tuolla tulee poikkeuksetta sellainen olo, että kaikki on juuri nyt kuten pitääkin. Sellaista oloa ei puolestaan tullut lauantai-illan suunnalla Paltaniemellä...
Lähdin kuvaamaan Pappilanniemessä olevia maisemia, joita on ollut tarkoitus käydä ihmettelemässä tarkemmin jo pitkän aikaa. Kirjoitin tuosta foorumillekin kun alkoi olemaan liikaa mielen päällä, laitetaanpas laiskana yksilönä teksti tähän:
Hrryök. Kävin kotinurkilla vieraillessa illalla eräässä niemessä, ajatuksena kuvata siellä olevia mahtavia vanhoja puita. Olen aikaisemmin käynyt siellä keskellä päivää turvallisesti äiteen seurassa ( ;) ), nytkin menin innosta puhkuen aidan viertä pitkin kääntöalueelta peremmälle.
Ihan sama kuitataanko tämä vilkkaana mielikuvituksena, mutta olen kakarasta saakka keräillyt ympäristöstä yleistä tunnelmaa ja toiminut sen mukaan: jos jossain ei ole hyvä olla, niin kerään luuni sieltä pois aika pikaisesti, toisissa paikoissa taas ON hyvä ja tavallaan turvallinen olla, siellä viihtyy missä tilassa tahansa. No, ilmeni että tuolla ei todellakaan ollut hyvä olla, miljöö kiinnosti kyllä ja se on aika mahtava paikka, ei vaan voinut mitään sille että oli aika levottomat fiilikset ja teki mieli pois. Toim.huom. en pidä itseäni mitenkään yliluonnollisen tms. kumartajana, olen vain totellut niskavillojani kiltisti jos ne ilmoittavat, että mene pois.
Polut kyllä kutsuivat, mutta auto vielä enemmän, tuo on juuri sellainen paikka minne skobatyttöjä katoaa jäljettömiin ja jonka yläpuolella lentokoneet putoavat eikä niitä löydetä koskaan, puistattaa vieläkin. Ei tehnyt mieli edes katsoa kuvia, poistin suurimman osan suoraan. Niin no, se onkin wanha hautausmaa mikä olis varmaan pitänyt tajuta jo nimestä ja keskellä aidattua aluetta jököttävästä isosta mustasta rististä, mutta vanhojen hautausmaiden usein uneliaskin tunnelma on tuolla kyllä kaukana. Saattaa olla, ettei hotsita ihan hetkeen tehdä uusintavierailua - ei edes reissulla kaipaamani laajiksen kanssa.
Piti googletella tuota paikkaa, enkä ole ei-niin-yllättäen ainoa jota se karmii. Toki on järkeviäkin yksilöitä joille se jyhkeys ja omansalainen kauneus toimii, eivätkä poimi sieltä mitään muita juttuja. Yöllä, tai vielä myöhemmin illalla, mua ei saisi tuonne kirveelläkään, sen verran olen kauhukirjallisuutta ja leffoja elämäni aikana tutkinut, että siinä vaiheessa mielikuvitus laukkaisi kyllä. En myöskään muuttaisi tuonne niemen lähellä oleviin taloihin ikipäivänä. En olisi myöskään aiemman kokemuksen perusteella uskonut, että sillä paikalla voi olla noin iso vaikutus, tarkoitus oli ihan vaan käydä kuvaamassa hienoja puita.
Samaisella googletuskierroksella eteen osui toinen "kummituspaikka" Kajaanista: vanha ja rapistunut Ensilän mylly. Jännä juttu, vaikka itsellä tutka tuntuu olevan välillä vähän liiankin herkkä, niin ei minua tuolla vieressä asuminen ahdistanut yhtään (pitääkin mielenkiinnosta kysyä veljen mielipide), talon toisella puolella oleva hautausmaa kyllä. Hautausmaan tosin teki pimeällä kotiin tullessa puistattavaksi jo mainitut kirjat ja elokuvat sekä hyvä mielikuvitus, ei sinällään mikään ihokarvoja värisyttelevä aavistus. Myllystä katselin jonkun ottamia kuvia sisällä, ja onhan tuolla saakelin palvausta näytetty harjoitetun verisen lattiaan maalatun pentagrammin kera, mutta lienee tuoreempaa perua kuin 90-luvun puolesta välistä, jolloin itse tuolla tuli kuljeksittua kellonaikaan katsomatta. Veikkaan siis, että rakennuksen synkkä ja jyhkeän hiljainen ulkoasu houkuttelee kummitusjuttuihin, vai mitä sanotte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti