No niin, sivullaoloharjoituksia tehty ahkerasti ja kakara alkaa olemaan lähes kuin wanha tekijä - miten voi olla, että homma alkaa etenemään, kun saa vihdoin itsensä liikkeelle... ;) Myös maassaoloa ollaan harjoiteltu uutterasti, tuntuu olevan vaan melko hämmentävää, että siellä maassa myös pitäisi pysyä kunnes toisin pyydetään tekemään. Täytynee ottaa Raita treenikaveriksi, eri asia ulottuuko sen "kuule, näillä aamuilla ei enää tarvitse pinnistellä" myös aloillaan pötköttelyyn, vai houkutteleeko helpommalla pääsemisen toivossa seniiliksi tekeytyminen liikaa...
Lueskelin noita keväisiä juttuja ja tuli pakottava tarve päivittää hieman tuota holsku vs. pieni sininen -vertausta. Hämmästyttävää, mutta reggaebabe kasvatti oivalluksen yhdessä tekemisen iloista samoihin aikoihin, kun se älysi että maailmassa on muuten tyttö- ja poikakoiria. Ihan oikeasti, yhtenä päivänä se oli vielä pieni puoliaivoton (anteeksi, kaikella rakkaudella ja puspusilla - pennut OVAT sellaisia ja niiden kuuluukin olla) pikkupoika ja aamulla heräsi tyyppi, joka tulee viereen kysymään, että olisko sulla mulle mitään tekemistä, kun en jaksa enää olla vauva? Hukkishan puolestaan oli pieni totinen suorittajanalku jo pentuna - sen kanssa oli todella helppoa tehdä liikaa asioita liian nopeasti, kun se oli treeneihin (eli leikkimään, ei meillä töitä tehdä) päästessään ihan liekeissä. On sitä sähäkkyyttä ikävä edelleen, vaan kun se sähäkkyys oli vakio myös treenien ulkopuolella kun taas dieselversio on maltillisempi ja hermoja säästävämpi myös arjessa.
Ei voi mitään, kyllä mä vaan päivä päivältä tykkään tuosta pikkuäijästä enemmän ja enemmän. :)
Sälli kiipeli päivänä muutamana tapansa mukaan ylläolevalla autonrassauspisteellä, yritti hallittua alastuloa korkeimmalta kohdalta, liukastui ja tuli niskoilleen maahan. Kyllä kävi emännällä pienen koiran elämä filminä silmien edessä ääntä nopeammin, vaan eipä Motti ollut moisesta kuperkeikasta moksiskaan. Mieluusti moisia esityksiä kuitenkin olisin näkemättä tulevaisuudessa, vaan taitaa jäädä tuon vilpertin kanssa haaveeksi vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti