Taas yksi hakutreeni takana. Tyytyväinen emäntä ja väsynyt koira = kaiketi myös onnistunut treeni. Helpotettiin hieman tällä kertaa, kaksi maalimiestä lähti metsään meidän odotellessa keskilinjan toisessa päässä. Rohkaisin Mottia perään aina kun osoitti yhtään mielenkiintoa siihen suuntaan, mihin "karkulaiset" menivät. Sille oli ihan selvät sävelet minne mennään ensin, etsi lähetyksen jälkeen hienosti risteillen ja varmana, ei ongelmia. Toinen maalimies löytyi niinikään helposti, kolmannen olisi hyvin voinut pistää paikalleen jököttämään jo valmiiksi, kolmospiilolle oli kaikilla koirilla suotuisan tuulen ansiosta kova hinku. Reipas ukko, ei voi muuta sanoa. Ei muuten harjoiteltu hyvistä aikomuksista huolimatta viikolla muuta kuin kepukan heittoa ja massurapsutuksia.
Naten kotiväelle tiedoksi, että oikeassa olitte lajin suhteen. ;)
Eikä siinä vielä kaikki. Missä on kamera silloin, kun sille olisi käyttöä? Treenien lomassa saatiin pallutella kuusiviikkoisia holskukakaroitakin, ei voi paljon tomerampaa joukkoa löytyä. Ipanoilla oli menotöppöset matkassa: parkkiksella nujuttiin enemmän ja vähemmän vakavissaan, revittiin hihoja, pureskeltiin käsiä - ja saatiin kritiikitöntä ihastelua kaikesta jäynäilystä monelta suunnalta. Hieman kyllä harmittaa, että ensi viikon treenit jäävät väliin, täytyy varmaan reissussa tehdä vaikka esineruutua niin ollaan edes hengessä mukana.
Teidät on haastettu!
VastaaPoistahttp://nonomooreromeo.vuodatus.net/
Anne ja karvakuonot