Treeni-into on kyllä täydellisen hengetön. Tiedä sitten johtuuko luontaisesta laiskuudesta vai vuodenajasta, mutta ei vaan nappaa. Ennemmin heittelen kepukoita hankeen, nappaan otsalampun mukaan ja painelen elikkoin kanssa tien päälle.
Motista paljastui jouluna varsinainen kukkahattu (tai sitten sillä on vaan erityisen hyvä maku). Kylään tulevat olivat käyneet morjenstamassa junnuja tarhalla, Rude oli loikkinut kenguruhyppyjään innoissaan mutta Motti oli huutanut karvat pystyssä kopin katolla suostumatta tulemaan lähemmäksi. Ihmettelin kovin, mitä siellä oli mahtanut oikeasti tapahtua, käytös ei nimittäin kuulostanut Motilta vähääkään. No, aika kului ja vieraat olivat lähdössä. Koirat olivat sisällä ja eteisestä alkoi kuulumaan julmettu meteli. Kirmasin katsomaan, että mitä hiivattia siellä puuhaillaan, selvisi että yhden vieraan karvakaulus oli Motista jotain niiiiiiiin ällöttävää, että asia piti tuoda julki kovaan ääneen. Selkis. Heti, kun kaulus napattiin irti ja laitettiin kassiin, suu meni suppuun ja kaikki oli taas hyvin. Piti varsin supattaa Mossoposson korvaan, että hyvä poika. Meillä ei kuolleisiin eläimiin pukeutumista tueta. ;)
Vuoden vaihtuminen alkaa olemaan niin lähellä, että laitetaas räyhäkkäät uudenvuodentoivotukset tähän saman tien. Pitäkää hauskaa ja käyttäkää niitä raketteja siellä missä pippuri kasvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti