Tulipas käytyä lauantaina ja sunnuntaina tottis-seminaarissa Killerillä. Heti lauantaiaamusta harmitti, etten ilmoittanut koiraa mukaan, toisaalta sivustaseuraajana sai paljon juttuja ihan eri tavalla irti omia käyttötarkoituksia ajatellen.
Lauantaina oli paljon juttuja Mottia ajatellen, mm. tunnetilasta ja sen rakentamisesta, palkkauksesta, omasta asenteesta jne. kun taas sunnuntai oli selkeästi sellainen päivä, että Rude pompsahteli kerran jos toisenkin mieleen kuunnellessa. Muistiinpanovälineitähän ei tietenkään tullut kumpanakaan päivänä mukaan, tämän päivän osalta luotan siihen, että Laura taas kerran tarjoaa jossain vaiheessa hyvän tiivistelmän luettavaksi.
Noh. Oli miten oli. Ruden kohdalla piti alkaa oikeasti miettimään laumajärjestystä ja sen vaikutusta asioihin. Kyllä mä sen olen osittain tunnustanut, että se puuhkan osalta voisi olla tiukempikin, nyt on pakko jättää se osittain pois. Siltä ei ole vaadittu oikein mitään, koska "se on tollainen herkkä pitkätukka". Paskat ole ja tiedän sen kyllä. Silti sillä ei juurikaan ole ollut oikeasti selviä rajoja ja se näkyy käytöksestä, ei todellakaan olisi Karan aikaan onnistunut yksikään noista pelleilyistä mitä tuolta nulikalta suvaitaan (pitkin hampain) päivittäin. Hukkis oli omalla tavallaan haastava koira, silti elämä sen kanssa oli helppoa. Mietin sen kohdalla toistuvasti, että olenko liian mustavalkoinen ja jyrkkä, jälkiviisaana voisi ehkä todeta että helppous piili mahdollisesti nimenomaan asioiden mustavalkoisuudessa. Ei sen kanssa tarvinnut käydä neuvotteluita.
Verrattuna Rudeen Kara oli huomattavasti mukautuvampi ja nöyrempi, silti tällä huligaanilla on huimasti enemmän erivapauksia ja vammailuvaraa - oikeasti mitä hittoa?? Kaksijalkaisen ryhtiliikettä testattiin jo lauantaina kun pääsin kotiin: haahuiluvaraa ei annettu ja alkuäplyilyn jälkeen kakara alkoi tajuta, että siltä ei suinkaan haluta aivotonta itsekseen hillumista vaan tekemistä MINUN kanssani. Harjoitus toistettiin tänään, ja likka oli jo ihan eri tavalla kartalla.
Motin kanssa treenailimme pääasiassa omaa paikkaa ja mukana pysymistä, pallolla vauhtia saa huomattavasti näppärämmin kuin nakeilla ikinä. Parilla toistolla meni myös jakeluun, että pallo on sallittu vain liikkuvana saaliina, kuolleeseen palloon ei kosketa vaikka mieli tekisi - tähän mennessähän se on pyrkinyt roikkumaan ja närppimään palloa/motskaria käsistä. Haluta saa ja pitää, mutta palkka tulee vasta kun se on ansaittu. Pieniä juttuja ja kohtalaisen lyhyet ja tiiviit treenit, mutta kumpikin kakaroista oli väsyneempi sisälle palatessa kuin pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti