Pässistä omistajasta kärsii koko porukka. Viime viikolla onnistuin saamaan Ruudin aivan kuulajumiin ihan vaan sivulletuloja harjoitellessa. Kädellä ohjattuna, ei ole hei vaikeaa. Tai sitten on, se nimittäin jäätyi yhtäkkiä kokonaan, enkä käsittänyt yhtään mitä tapahtuu. Tyyppi muotoutui isoksi kysymysmerkiksi ja kieltäytyi tekemästä mitään, seisoi vaan hämmentyneenä paikallaan. Loppujen lopuksi päädyin hetsaamaan pienesti motskarilla ja ottamaan pienen pätkän seuraamista, jotta sen sai tolkkuihinsa takaisin ja pystyttiin lopettamaan sellaiseen fiilikseen, että koiralla on mukavaa ja se osaa.
No. Maanantaina kävimme kentällä uudelleen, ei-niin-yllättäen syyllinen olen ollut todennäköisesti liinan kanssa sekoileva Minä Ite. Sain toistuvia käskyjä pitää hihnaa löysemmällä - enhän mä edes itse älynnyt, että se on niin tiukalla ettei se koiraparka pysty ilman vastaanjäkittämistä tulemaan oikealle paikalle. Anteeksi, Ruuti. Noin muuten en halua edes kuvitella miltä meidän sekoileminen kentällä näyttää, itse olen ainakin aivan holtiton harjoituksen puutteessa, kävelen selkärangattomana myttynä minne sattuu ja elikko ihmettelee mukana hiihdelleen, että mitä *****a? Rude sai kommenttia, jonka mukaan se seuraa kyllä ihan hyvin, muttei oikein tiedä miksi. Totta. Mun ratkaisuni siihen ihmettelyyn ei suinkaan ole ollut vahvistaa sitä paikkaa ja että siinä on hyvä olla, vaan vetää se hemmetin liina lyhyelle. Miten voi ihminen olla niin helevetin tyhmä, ihan kuin näitä juttuja ei olis ikinä ennen mietitty ja tehty!
Sekoilun jälkeen Ruu pääsi kävelylle Oona-belgin kanssa, kylläpä olikin vaikea rasti. Kauheaa älämölöä ja marinaa, kun "toi on ihan kauhee-ee!" - ja Oonaa ei voinut vähempää kiinnostaa, vilkaisi vaan maalaisjunttia välillä huvittuneen näköisenä ja jatkoi tyynesti matkaa. Lopulta meni jo pätkiä ilman rääkymistä (myös allekirjoittaneen osalta) ja säntäilyä, jokaisen pysähdyksen jälkeen tosin oli aina uusi ylläri, että Se Vieras Koira on edelleen messissä. Juu. Meidän todellakin pitää päästä useammin ihmisten (tai oikeastaan vieraiden koirien) ilmoille, josko se itseluottamuskin siitä ajan kanssa kasvaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti