Hörismafian kootut toilailut

Meillä eletään epäreiluja aikoja. Koska medium sininen meni voittamaan ison ruokasäkin, muttei itse voi niitä syödä, saavat leidit nappulansa aamuin illoin aktivointipalloista ja Motti syö raakaruokaa. Motista on aivan tyhmää, että toisilla on pallot joista tulee herkkuja, etenkin Rudesta sen sijaan on täysin epistä että Motti saa herkkuja ja itsellä on nappuladieetti - joka tosin näyttää maistuvan paremmin nyt kun ne saa itse pyöritellä pallosta ulos. Olen yrittänyt lohdutella, että jahka palkintoeväät on rouskuteltu, palataan vanhaan tuttuun muonitukseen eli Kennelrehun antimiin. Koska pienen koiran "epis" ei sovi minulle lainkaan, on Motti toki saanut pyöritellä riistakuutioita pallosta pois ja leidit puolestaan saavat hieman lihaa nappuloiden lisäksi.

Raidalle pallo toimii itse asiassa erinomaisesti, se on ahminut ruokansa aina ja nyt vanhemmiten imuroi kupin tyhjäksi nopeammin kuin koskaan ennen. Pallo tyhjenee niinikään kokemuksen tuomalla vauhdilla, mutta nyt se ehtii sentään pureskella ruokansa. Kun pallo on tyhjä, se tulee kyselemään että koskas sen oikean ruoan sitten saa, kun äsken huviteltiin?

Motin alkukesäisen mahataudin jäljitin mahdollisesti vanhentuneeseen nappulaan. Säkin jämät olivat tynnyrin pohjalla ja tyhmänä kippasin uutta tilalle heittämättä entisiä pois. Kun pohja alkoi häämöttää lakkasi sälli syömästä ja aloitti oksentelun, pari päivää tämän jälkeen myös superahne Ruuti alkoi nihkeilemään nappuloitaan (olipa seassa lihaa tai ei). Odottelin, että Motilla pysyi taas ruoka sisässä ja tarjosin lihan seassa napuja (eri satsi toki) - juu ei, vartin sisällä ruokailusta kaikki tuli ulos. Raakaeväs ja riisi sen sijaan pysyivät sisällä pahinta vaihetta lukuunottamatta, joten enpä ole enää viitsinyt kuivamuonaa edes kokeilla. Menetyshän ei ole suuri, kuivamuonaa kun ei olla säännöllisesti annettu vaan elävät käytännössä kokonaan lihoilla/kalalla sekä satunnaisemmin pienellä määrällä kauraa/riisiä. Tästä syystä se säkin loppu ehti siellä tynnyrissä varmaan härskiintyäkin. Mökkireissulla olisi vaan kätevää pistää nappulat kuppeihin, siellä kun olosuhteet ovat karummat kuin mukavuuksin varustellussa kotitalossa. No, tästä ehkä opimme jotain.

Ruuti yllätti oma-aloitteisella pähkäilyllään viikko sitten. Parina aamuna ihmettelimme, miksi se tulee ulkoa etujalat kainaloihin saakka aivan litimärkinä, tontilla kun ei tähän aikaan vuodesta sellaisia kosteikkoja ole missä voisi rypeä. Lauantaina töistä palatessa komensin Motin tallin nurkalla olevaan ammeeseen viilentelemään ja kun se oli polskinut riittävästi kutsuin Ruudin jotta voin sen nostaa seuraavaksi veteen. Rudehan siis luulee, ettei osaa hypätä, eikä tätä luuloa ole suuremmin yritetty korjata mm. sisällä olevien matalien porttien takia. Leidit eivät siis ole sisätiloissa samalla puolella ihan mummon oman rauhan vuoksi.

Päätin kuitenkin, että nyt on kyllä jo aika alkaa opettelemaan omatoiminen viilennys, viittasin veteen ja sanoin "uimaan". Yllätys oli melkoinen, kun se sujautti rimppakinttunsa muitta mutkitta veteen ja valui perässä sinne kokonaan, läiskytellen siellä sitten tyytyväisenä. Isäntä ei tunnusta opettaneensa sitä menemään ammeeseen itse, joten läpimärät etujalat taisivat selittyäkin itsestään... jotenkin voin niin mielikuvitella puuhkiksen treenailemassa keskittyneenä uimaan menemistä omine aikoineen - kun Mottikin menee niin kyllä minäkin!