Muita koiria piti alkuun hieman tuijotella, mutta pienellä *krhm* huomion sai taas sinne minne pitikin ja hetken päästä nekin olivat vain jotain taustaliikehdintää, mihin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Motti sai paljon ihasteluja ja rapsutuksia osakseen ja ottikin niitä vastaan riemumielin. Jännittävää vaihtelua, aikaisemmin sitä on lähinnä toivonut ettei kukaan puhu meille, ettei kukaan elikoista saa kilaria ja vedä muuta porukkaa mukaansa. No, yleensä Raita (joka siis ei ole millään muotoa aggressiivinen kenellekään, kunhan provoilee lämpimikseen) on ollut se alkuunpaneva voima, tällä kertaa vain ei ole sitä perässävedettävää kun herra itse päättää mihin aikaansa uhraa.
Aamulla tuli todistettua sekin, että jos on parempaa tekemistä (esim. lumityöt), niin naapurin sesse saa tulla möykkäämään tontin rajalle ihan keskenään. Raita ajoi sen lopulta omalle puolelleen (ja jäi sinne leikkimään prkl), Motti vilkaisi olan yli "siellä ne menee, heh" ja jatkoi omia puuhiaan, ei olis voinut vähempää kiinnostaa. En ihan aina ymmärrä tuota häiskää, se onnistuu kyllä olemaan himpun erikoinen persoona joka päivä. Eipähän käy kotijoukoilla aika tylsäksi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti