Käytiin tänään vähän haamuja jahtaamassa (terveisiä kollegoille ;) ). Kun taukoa oli jonkin verran ja maasto oli hieman... sanoisinko haastava, Mottis sai tehdä helpot haut ja oli keskilinjalla maalimiesten häipyessä taimiston uumeniin. Kaikille kolmelle oli edennyt suoraan muodostuneista poluista piittaamatta, näköyhteyttähän sillä ei lähtöpaikallakaan paria metriä kauemmas ollut tiheän, matalan männikön vuoksi. Nyt olisi ihan ykkösjuttu saada maalimiehelle lähteminen kuosiin "etenee kuin luoti" - tällä kertaa se nähtiinkin ilman siksakkaamista ja ihmettelyä, edellisellä kerralla koko elikko oli itsekseen omituinen. Seuraillaan nyt millaisiksi kelit menevät, maalimiestä toki voi talviaikaankin tehdä tuolle nulikalle kiinnostavaksi ja ylipäätään opetella sitä suoraan etsimistä haahuilun sijaan, vaan eipä tuo tottikseenkaan paneutuminen haittaisi.
Rude puolestaan pääsi makkararinkiin, sille on tullut nyt viime viikkojen aikana pientä mörköilyä joka täytyy kitkeä pois asap. Rinkiläiset olivat hajallaan kyykyssä, lihapullien ja Frolicien kanssa, kontaktia otettiin vasta kun kakara osoitti kiinnostusta. Ruudin mielestä tuo kokoontuminen oli erittäin epäluuloja herättävää eikä herkut meinanneet kelvata normaalisti ahneelle pikkukoiralle millään. Otti suuhunsa ja vei ne auton viereen myöhempää käyttöä varten. Tuli kuitenkin ihmisten luo takaisin houkuttelematta. Lopulta otin Motin autosta näyttämään sosiaalisen kanssakäymisen mallia ja kas: kaikki pienen koiran jännitys lakkasi saman tien kun henkivartija tuli nuolemaan ihmisten naamat ja syömään ylimääräiset herkut pois. Sen jälkeen voi ihan mainiosti mennä itsenäisestikin moikkaamaan rinkiläisiä, ihmeellinen on esimerkin voima...
Harmittaa, että kamera unohtui autoon, maisemat olivat ensimmäisiä kertoja tälle talvelle todellakin talvisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti