Motti kävi lauantaina missikisoissa, olimme siis karjisten erkkarissa Orimattilassa. Tuloksena nuorten luokassa ERI2, arvostelu löytyy sällin omalta välilehdeltä.
Heti alkuun saatiin hieman draamanpoikasta, kun Motti vetäisi ilmoittautuessa jotain maata haistellessaan nekkuunsa ja aloitti erittäin räkäisen ja rajun aivastelun, josta ei meinannut tulla loppua. Ensimmäisenä mieleen tuli tietysti käärme tai joku pistävä öttiäinen, mutta turvotusta ei ilmaantunut joten syy jäänee mysteeriksi. Aivastelu ja kuolaaminen loppui hyvissä ajoin ennen kehää, onneksi oli aikaa lepäillä ja seurata tilannetta kaikessa rauhassa ja sälli olikin oma itsensä oireiden helpotuttua.
Kuvia tuli räpsittyä valtavasti, määrä tosin kutistui puoleen niitä läpikäydessä. Kaikki seulan läpäisseet (eli kutakuinkin terävät) löytyvät erkkarialbumista.
--
Sillä aikaa kotona... Motti ilmeisesti pitää pimut pihapiirissä, aidattomuudesta huolimatta ei nimittäin ole ollut suuremmin ongelmaa pihassapysymisen suhteen. Metsän puolella touhuavat kyllä, mutta tulevat huikkauksesta näkyville. No, nytpä kakara ja mummo olivatkin ottaneet ritolat. Ei auttaneet huutelut eivätkä viheltelyt. T oli lähtenyt niitä polkupyörällä etsimään ja oli löytänyt akat istumasta tuolta noin kilometrin päästä suht reipasliikenteisen soratien varresta. Ei muuta kuin komento kotiin, olivat juosseet pyörän edellä nätisti kotiin saakka.
Muuten hyvä, mutta pihassa oli enää Ruuti, kun fillaristi sai kulkuvälineensä hinattua mäennyppylän laelle kotiportille. Raitaa ei näkynyt eikä kuulunut missään, kakara pääsi tarhaan ja etsintäoperaatio jatkui... lisähaastetta tuo se, että muori kuulee mitä kuulee ja toisekseen ei mieluusti tule kuin minun luokseni, siispä karvaakaan ei näkynyt vahingossakaan. Kun pääsin reissusta kotiin, mummeli oli edelleen kadoksissa ja etsijä polkupyörineen koluamassa pikkuteitä. Todennäköisintä oli, että koira on lähellä pihaa, se ei yksin lähde seikkailemaan minnekään, mutta kertakos se olisi ensimmäinenkin että joku mielenkiintoinen haju vie poispäin pihasta.
Kävin itsekin huutelun ja viheltelyn jälkeen ajelemassa tiellä mutkaa, mutta eipä siellä mitään näkynyt. Takaisin pihaan ja kas, muori pälyili isäntää epäluuloisena marjapuskien takana olevalla nurmialueella, tuli lähelle vasta kun palasin itse pihaan. Jossain kuraojassa oli käyty rypemässä, joten suihku kutsui samantien. Tuskinpa tosiaan kaukana oli, jotain muuta tekemistä sattui olemaan eikä korvat kuljettaneet kutsuja perille. Aitaamisproggis hophop.
Onnea Motille erkkarituloksesta!
VastaaPoista