Tänään ohjelmassa oli saalisviettikurssi. Uhkaavista sääennusteista huolimatta saimme ihan mukavan kelin kentällä kököttämiseen, jopa niin mukavan että onnistuin käristämään nenäni oikein mallikkaasti. Luento-osuuden jälkeen aiheutimme ihmetystä reilun kymmenen ihmisen voimin heiluttelemalla motivointipatukoita takapuolet pystyssä, heittelemällä niitä ympäriinsä ja juoksemalla niiden perään, voin vakuuttaa että ohiajavat autot eivät pelkästään ajaneet ohi, vaan jäivät huuli pyöreänä ihmettelemään mistä on kyse. Luonnollisestikaan he eivät jääneet odottelemaan sitä hetkeä, kun koirat pääsivät kentälle ja puuhastelu sai ehkä jonkinlaisen järjellisen selityksen...
Paljon ennestään tuttua asiaa tuli, toisaalta myös ihan hyvä ja ajatuksiaherättävä päivä itselleni nimenomaan ylipäätään leikittämisestä ja yhdessätekemisen rakentamisesta. Koiria oli laidasta laitaan: osan kanssa on harrastettu ihan pienestä saakka, osan kanssa ollaan lähinnä pidetty hauskaa ja hengailtu ilman suurempia tavoitteita (Motti kuuluu siis tähän jälkimmäiseen ryhmään). Mielenkiintoista on myös nähdä se, miten hitaastisyttyvänkin koiran saa aivan erilaiseen työskentelytahtiin kun se tajuaa mistä on kyse. Itselläni päivän tavoite oli saada taas harrastusmode päälle, ylipäätään rattaat pyörimään muuten kuin jo tutuksi tulleessa jumituksessa, ja tavoite saavutettiinkin. Omalle vastuulle jää motivaation ja tekemisen ylläpitäminen. ;)
Kiitos Salmelle ja osallistuneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti