Kirjoitin tämän eilen tuonne edellisen kommentteihin, mutta joutaahan tuota pähkäillä tässäkin. Jäin miettimään tuota haluttomuutta, voisiko kyse olla siitä, että siihen
maalimiehellä olemisen harjoitteluun jäätiin liian pitkäksi aikaa (story
of my life)? Ero entiseen (siis pikapikaa
maalimiehelle, pikapikaa takaisin) nimittäin on ISO, kun vaan saadaan taas se
maalimiehen löytäminen hauskaksi puuhaksi. Nythän se ei siis enää jätä
maalimiestä sinne metsään, saattelee päinvastoin vähän liiankin
tiiviisti pois pusikoista, sitä ei siis ehkä ole edes enää tarvetta
alleviivata niin kovin kuin tässä välillä tehtiin?
Huono juttu tuossa haluttomuudessa on myös se, että sitä ei kiinnosta palata ohjaajalle, kun se tietää että taas pitää lähteä ahdisteltavaksi. Vai onko kyse jostain muusta? Äkkiseltään en nimittäin ainakaan mun ja koiran suhdetta kuvaisi huonoksi, noin jokapäiväistä olemista ajatellessani, mutta teenkö minä jotain typerää mistä se ottaa painetta? Mielestäni tuo kakkoskierroksen korjaus (eli kuljetetaan leikkimällä pois, ei jäädä asumaan piilolle) oli kuitenkin selvästi miellyttävämpi koiralle vaikka väsyikin ensimmäisillä kolmella niin, ettei nelosen rinne oikein meinannut enää napata.
Jos joku paikallaolleista haluaa oman näkemyksensä antaa (jo siksi, että sivusta näkee asiat aivan eri tavalla) niin sen mieluusti otan vastaan, tästä ei meinaan ole suunta kuin ylöspäin.
No tässä nyt jotain kuppasia ajatuksia yhden päivän perusteella. Jos se kerta oli hyvin epätyypillinen itsekseen tai muutenkaan älä nyt ainakaan pahastu sitten! :)
VastaaPoistaVirittele se paremmin hommiin. Nyt sillä ekalla kiekalla se kerkesi siinä lähdössä nuuhkia niitä kusia vissiin enemmänkin, ja tokallakin tuli jotain säätöä kun se keskilinjalla haukutus meinasi unohtua. Leikitä vaikka itse kauempana hetki, tuo lyhyellä remmillä nenä ylhäällä ja lähde suoraan hommiin virpomatta enää siinä alussa.
Jos maalimies on menny aina suoraan, se oli varmaan ihan hämillään siitäkin, että mitä hakua tää muka on ku ei täällä ole niitä normaaleja hajutunneleita ollenkaan. Musta se ei ukolla eikä keskilinjallakaan oikeestaan näyttänyt paineistuneelta, mutta voi olla etten vain osannut tulkita sitä oikein. Enemmän se oli hämillään eikä niin motivoitunut kuin voisi.
Jättäisin sen ilmaisun kokonaan vähäksi aikaa pois ja tekisin suorapalkkaa niin, että motivaatio palaisi ja koira oikeesti haluisi löytää ne ukot. Mun mielestä se löytäminen riittää, eli kerta se Sarikin oli niin tiukasti sitä mieltä että koiran ei tartte jäädä sinne, niin olkoon jäämättä. Eli se saa lelun ja jos haluaa tarjota sitä ukolle, ukko pelaa sen kanssa eteen-keskelle liikkuen (ei jää sinne piilolle jumittamaan), tai sitten se saa juosta sen lelun kanssa sun luokse ja sä pelaat sen kanssa hetken keskilinjalla. Eihän sen haukun mukaan ottaminen vaadi muuta kuin yhden vaiheen siihen väliin; löydä-huuda-saa lelu. Ei sen tartte vieläkään varsinaisesti haluta pysyä siellä ukolla, sen tarttee vaan huutaa niin kauan että ukko antaa lelun.
Mun kanssa se ainakin halusi pelata kummallakin piilolla sillä tokalla kiekalla. Olin sillä ekalla ihan että tossa on pallo, moikka, mutta se tyrkyttikin sitä mulle ja olin sitten että ai sää tahdot pelata, no tuos tänne se. Tokalla se jäi vielä hartaammin pelaamaan eikä sillä ollu mikään kiire sieltä pois. Varmaan tähän vaikuttaa se maalimiehen (ja sun) asenne, eli kun kaikki nyt ajatteli että ihan sama, mene vaan, niin ei ollut sellaista painostavaa "se on saatava pysymään ukolla" - tunnetta ja koirakin oli paljon rennompi. Keskilinjalle tullessa se taisi tiputtaa ne lelut sitten johonkin vaan. Mä varmaan kutsuisin sen selvästi luokseni ja pelaisin itse vielä hetken, ja palkaksi siitä saa sitten mennä etsimään uuden ukon. Sehän voisi kanssa vähentää sitä hätiköintiä että pitää vain pikaseen käydä etsimässä kaikki? Jos sellanen fiilis oli joskus ollut.
Varmaan se ei halunnut tulla sun luokse ihan vaan just siksi että laitat sen sitten uudelle pistolle missä sitä ahdistaa.
Mä oon miettinyt tässä kanssa paljon sitä maalimiehellä pysymistä. Meilläkin on alusta asti pidetty tärkeenä että koira pysyy siellä ja jos se meinaa lähteä pois, ukko kutsuu ja tekee kaikkensa jotta se ei lähde vielä tai tulee takaisin. Miksi? Eihän koiran kuulu kokeessakaan jäädä sinne muhimaan. Koiran kuuluu löytää ja ilmaista ja etsiä seuraava. Toki sille pitää tehdä kova maalimiesmotivaatio, mutta eihän se tarkoita samaa kuin että koira haluisi jäädä sen ukon luokse asumaan. Ukko voi aivan hyvin olla vain väline saada palkkaa. Eihän esineruudussakaan koiran tartte haluta omia niitä esineitä, vaan tuoda ne äkkiä ohjaajalle koska siitä saa palkkaa. Joten kun koira löytää ukon, eikö ole ihan loogista ja oikein että se saa siitä sellasen palkan mikä sille parhaiten toimii? Jos se haluaa hakea lelun ja viedä sen pois, vieköön. Jos se haluaa nopsaa syödä eväät ja juosta takaisin ohjaajalle, juoskoon. Jos se haluaa jäädä sinne mässyttämään eväitä yksi kerrallaan tai pelaamaan lelulla, sitten se saa tehdä niin. Lopputuloksen kannalta sillä palkkaustavalla ei pitäisi olla kovin suurta vaikutusta, kun se nyt on kuitenkin vain välivaihe. Sinne vaan ujutetaan se ilmaisu väliin, ja lopussa on taas sellainen palkka mitä koira haluaa. Jos se toimii sille palkkana niin ei se sitä ukkoa jätä, vaikkei välivaiheessa olisi halunnutkaan asua sen luona.
En pahastu, päinvastoin olen yleensäkin tosi iloinen kun saa muutakin kuin ihan kivaa palautteeksi!
VastaaPoistaJoo, kuten tuolla edellisessä postauksessa sanoinkin, niin tuo on mulla tosi huono tapa: ensimmäiselle rundille lähden liian usein ihan vasemmalla kädellä kun ittensä pitäisi silloinkin kasata jo ennen kuin koskee autoon koirasta puhumattakaan. Nythän ennen kakkoskierrosta leikin sen kanssa motskarilla jo autolla ja odotellessa, haukutin myös autolla mikä nostattaa sitä ihan huomattavasti. Nyt vaan pitää saada siitä itselle rutiini: koira ravistetaan ennen käyttöä.
Jätin sen keskilinjalla leikkimisen pois siksi, että musta on parempi että sillä olis into sinne leikkivien tyyppien luokse (eli piiloille), keskilinja on neutraali ja lähettää sinne hyviksien luo.
En nyt välttis ihan autolla vielä leikittäisi, koska odotusta voi tulla joskus sitten kuitenkin ja ehtii turhaan hiipua siinä. Jos koira ei ole ihan sekopäisen vietikäs niin en mä sitä kauheesti turhaankaan lataisi käyttövalmiuteen, vaan vasta sitten kun oikeesti alkaa tapahtua.
VastaaPoistaLeikkiikö se vieraan kanssa yhtä hyvin ku sun kanssa? Siis ihan ylipäänsä, ei välttämättä hakumetsässä. Onko se lelu sille itsessään jo palkka vai kuuluuko siihen se että se saa pelata just sun kanssa?
Lelu ja leikkiminen = palkka, ei väliä kuka leikittää. Motti suosii ylipäätään parasta leikittäjää. :D Tarkoitin siis autolla leikittämisellä sitä hetkeä kun haen sen, eli juuri ennen keskilinjalle lähtöä.
VastaaPoista