Käytiinpäs Motin kanssa katsastamassa kaupunkia tänään. Talsittiin Matkakeskuksella, kuljettiin tuulikaappien ritilöillä ja liukuovista, ajeltiin hissillä ja oikaistiin parin ostoskeskuksen läpi. Kävelykadulla kohdattiin polkupyörää, juoksijaa ja kaikenlaista muuta vipeltäjää, tulipa vastaan pulkallinen mukuloitakin. Ainoa asia, joka herran sai reagoimaan isommin, oli joku röyhkeänä vastaan tuijottava karjakoira kauppojen näyteikkunoissa. Sille piti vähän nostaa häntää ja muristakin.
Oli kyllä todella iso ja iloinen yllätys seurailla pikkuheppua hihnan toisesta päästä: ihan kuin se olisi hengaillut keskustan vilinässä aina. Eipä ole tainnut tuollaisella neutraalin kiinnostuneen evvk:lla asioihin suhtautuvaa koiraa olla edes aikaisemmissa koirissa edes aikuisiällä ja ne sentään marssivat ihmisten ilmoilla päivittäin. Kun pysähdyttiin istuskelemaan hetkeksi, niin Motti pisti pitkäkseen ja käytti tarjotun loikoiluhetken hyväkseen. Ei piippailua, ei vaeltelua, mikä rauha.
Ps. jos toivoin kaupunkikierroksen väsyttävän pientä kurjakoiraa, niin toive oli turha. Normaalit päiväunet otettiin aikanaan ja sen jälkeen ollaan taas terminaattoroitu kotitarpeiksi saakka. Taitaa olla kohtsillään aika lähteä piilottelemaan kepukkaa hankeen...
Ps 2. Koska tulen unohtamaan tämän, niin laitetaas tänne: jässikkäpässikkä painoi 4.2. 14,7 kg.
Voi Jässikkäpässikkää. Seela painaa 16,2...
VastaaPoista