Minne on kadonnut meidän pieni koirapoika? Nyt täällä hipsuttelee sen sijaan tuollainen iso pussaileva kössi, joka ei enää pyydä huomiota - se vaatii sitä. Kovasti edelleen odotellaan, että pakkaset hieman hellittäisivät, pääsisi ulkoilemaan ja tekemään kaikkea mukavaa ilman pelkoa pystyynjäätymisestä. Tavoitteena olisi viikonloppuna käydä Motin kanssa kaupungissa mutkaa; ensin ollaan pari tuntia töissä ja sitten ihmettelemään kaupunkia. Tuntuu vaan, että ennemminkin minä ihmettelen ja remmin toisessa päässä on kaiken nähnyt pieni kaupunkilaiskoira (ikää ~ 6 kk) jota mikään ei voi hätkähdyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti