Käytiinpäs taas kaupunkikierroksella. Töissä vietetty pari tuntia meni pötkötellessä kaikessa rauhassa, kävelykatuakin marssittiin kuin vanha tekijä. Fanitapaamisen jälkeen pääsikin ihanaisen Katlan kanssa jäälle riekkumaan, mikä kirvoitti kimeää pikkukoiran räkytystä varsinkin siinä vaiheessa kun leidiä ei lapsen viihdyttäminen enää jaksanut kiinnostaa. Toivottavasti harjoitus tekee mestarin, äänenkäytössäkin...
Kamera oli kyllä mukana, latasin akunkin vartavasten. Muistinko kaivaa sitä esille, ennen kuin koirat eivät jaksaneet enää muuta kuin talsia kantapäillä ja asia tuli puheeksi? En. Mur.
lauantai 26. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa kerran...
... puolet elämästään paimenkoirien kanssa elänyt, ja niihin varsin tykästynyt jääräpäinen naisihminen. Koiralla on oltava pystyt korvat, p...
-
Olipa dramaattista. No ei se kauas heitä, toissapäivänä tuli nimittäin puoli vuotta siitä, kun hupakkomummo Metka lähti 29.8. omalle viimeis...
-
Voihan kyy! Facebook muistutti tästä ja koska tämäkin lienee kokemus, josta olisi ihan hyvä olla tarina ylhäällä, niin... Olipa kerran kau...
-
Possomiehellä oli eilen ensimmäiset TOKO-treenit. Mulla ei ollut mr maalaisjuntin mahdollisesta kenttäkäytöksestä mitään ennakko-odotuksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti