Kajjjaanissa ollaan, en pääse muokkailemaan kuvia, joten lisäilen niitä myöhemmin. Eilinen olikin Motille varmaan paras päivä miesmuistiin, ensin hurmattiin pari uutta ihmistä aamupäivästä (tuttu juttu) ja iltapäivästä ajeltiin Koutaniemelle. Tapaaminen Tristanin ja Sellan kanssa meni paremmin kuin odotettiinkaan, vaikka Motti alkaa omasta mielestään olemaan jo ihan iso mies niin koirien kieli on silti nulikalla hienosti hallussa ja sluibaili isompiensa joukossa ihan mallikkaasti, vaikka välillä tuntui hirvittävänkin. Raita merkkaili pihaa onnessaan kun Velociraptorit olivat ipanan kimpussa ja se itse sai hipsutella kaikessa rauhassa.
Hevonen oli taas kerran asia joka ohitettiin olankohautuksella, epäilen hieman ettei Motti koko pollea laitumeltaan edes huomannut, vaikka vieressä seisoskelimme.
Päivä vain parani paranemistaan, kun ajelin mökille vanhempieni koiraa Ilonaa katsomaan. No mutta mikä beibe! Motti oli aivan myyty, Ilonakin vaivautui muutaman juoksukierroksen heittämään ja luikahti sitten mökin alle viileyteen jättäen nuoren sällin kimittämään asian epäreiluutta pihan puolelle. Paras juttu koettiin illalla, kun Ilona tuli takaisin kaupunkiin: Motin ilme oli näkemisen arvoinen - Miten sää tänne osasitkin tulla!
Tänään ollaan podettu taas kerran hellettä, pikkuhiljaa tekisi mieli jo mäntykankaan turviin. Jospa viikonlopun aikana siirrytään sitten sille suunnalle. Motti on keksinyt, että maailmassa on tyttö- ja poikakoiria, meno alkaa olemaan hieman rasittavaa. Onneksi Ilona hieman yllättäen kivahtaa napakasti kun intoilu alkaa rasittamaan, kyllähän tuo nulikka näemmä välillä malttaa keskittyä puruluihinkin ihanan punapään sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti