Wihii, pihasiilit ovat taas aktivoituneet. Polku näyttää tulevan yhden kukkapenkin keskeltä tuohon talon taakse, kyseinen penkki saa siis jatkossakin pysyä turvallisen raakkaamattomana. Koiria kiinnostaa yllättävän vähän: Raita ei wanhana hippinä ole suhtautunut elollisiin koskaan verenhimoisesti eikä Mottikaan tarkistuskäyntiä kummempaa jaksa innostua. Saralle ei meinannut viime kesänä mennä vielä sadannellakaan kerralla muistiin, että siilin piikit pistävät edelleen kivuliaasti... no, yrittänyttähän ei tunnetusti laiteta (ja taisipa Karakin naamansa muutamaan kertaan siiliin tökätä siitä suuremmin oppimatta - holskujen ominaisuus?).

Kävin viemässä tuhisijalle vesikippoa tuonne talon taakse, onnistuin hiippailemaan kulkureitille sen verran hiljaa ettei se keskittyneeltä mutkittelultaan huomannut minua ennen kuin oli noin metrin päässä. *nuuhnuuh* loppui välittömästi ja siili kipitti pikaisesti turvaan viereisen viinimarjapensaan alle. Täytynee kaivaa navetan uumenista joku tukeva, siilin nojailun kestävä astia vesikupiksi, jospa nyt tulevat huomiseen toimeen tuolla köykäisemmällä mallilla.