Hörismafian kootut toilailut

Mopsukka oli viikonloppuna kinkereillä! Nimittäin karjiskinkereillä. Perjantaina startattiin pöllöilyllä ja Ellin aktivoimisella, tämä olikin ainoa päivä kun ehdin ja muistin ulkoiluttaa kameraa...

Lauantaina paineltiin töiden jälkeen Savion maisemiin tiirailemaan hakualuetta ja hyvä sellainen löydettiinkin. Mukana oli hyvin eritasoista porukkaa, niin pk- kuin pelastuskoirapuoleltakin - ensikertalaisista hyvinkin kokeneisiin koirakoihin. Tallasimme kaksi kapeaa kaistaletta yhteen suuntaan, sen jälkeen tuli pari tallaamatonta pistoa ja  pienen välimatkan päähän merkkasimme vielä tallaamattoman alueen Trilliania varten.

Motille meni valmiiksi kolme maalimiestä, palkkana motskarit ja suunnitelmana haukuttaa ja leikittää koira maalimiehellä (heh), ohjaaja paarustaa paikalle ja maalimies saattelee koiran lelun kera keskilinjalle, minä seuraan perässä. Osoittautui paremmaksi, että minä menen hieman edellä ja koira sekä maalimies seuraavat perässä, sälli meinasi nimittäin jäädä odottelemaan minua paluumatkalle.

Leikittäminen piilolla väsytti aika tehokkaasti, taidettiin jäädä taistelemaan sinne motskarin herruudesta liian pitkäksi aikaa (tai siis, minähän olin tietysti mykkä ja tylsä, kuten tavallista). Saimmekin jatkoon ohjeeksi palata piilolta hieman nopeammin, eli lyhyesti leikkiä kun tulen paikalle ja sitten mentiin. Kolmas pisto oli tallaamaton, mutta yhden koiran jäljiltä. Yllättävän tehokkaasti sälli siellä eteni silti, teki pienen mutkan maalimiehen taakse, mutta sai sieltä vainun vikkelästi ja haukku alkoi kuulua. Vielä haukkuun ei tarvita sen kummempaa kestoa, parin kolmen sarja riittää ja motskarileikit käyntiin.

Seuraava kysymys olikin ihan hyvä: miksi maalimies saattelee koiran keskilinjalle? Motti tosiaan kehitti hausta liikesarjan johon kuuluu ukon etsiminen, moikkaaminen ja palaaminen keskilinjalle, että päästään etsimään loputkin pois. Se siis alkoi muutama treeni sitten kiirehtiä maalimieheltä pois ja sitä yritetään tässä jarruttaa. Minuun ei kannata hakea kesken kaiken kontaktia, koska ainoa leikkivä hyvä tyyppi on maalimies. Vaihtoehdoksi tarjottiin myös koiran kytkemistä maalimiehellä ja sen tuomista sieltä kytkettynä, hyöty jäi ainakin tässä vaiheessa tehtynä itselleni vähän hämäräksi.

Lähetystapaan ehdotettiin koiraa painostamattomampaa tapaa (aivan oikein), nyt olen ollut useimmiten vieressä kyykyssä ja lähettänyt sen siitä: ei kumarruta yli eikä ahdistella muutenkaan liikaa!

Lepotauon jälkeen Motti pääsi vielä tekemään jäljen jonka päässä odotti iltaruoka, hankalakulkuinen maasto hieman mietitytti viimekertaisen haahuilutreenin jälkeen, mutta ukkeli paineli sen läpi kuin vanha tekijä - eikä muuten pidä erityistä kiirettä edetessään vaan tutki tarkasti hankalammatkin kohdat epäröimättä yhtään.

Sunnuntaina aloitettiin tottiksella, Motin kanssa testailtiin ruutuun lähettämistä ja koira oli siitä jyvällä paaaaaaaljon aikaisemmin kuin ohjaaja. Kumma juttu, miten kaikki putoaa nollaan kun ei vuosikausiin tee yhtään mitään - lisäksi luonne kun on sellainen, että kaikki pitää osata heti, niin... ei voi kuin off topicina todeta, että osanottoni mm. autokoulun opettajalleni edelleen. :D


Kun jäljentekoon oli innokkaita vielä sunnuntainakin, niin ajeltiin porukalla Ladun majalle, jonne tallattiin vielä lyhyet hakukaistaleetkin. Motin jälki meni taas nappiin: se poimii kyllä satunnaisen ruoan jäljeltä, mutta ajaa jälkeä, ei metsästä Froliceja.


Vaikka viikonloppu huipentui auton hinaamiseen Ladun majalta pois, niin kaiken kaikkiaan oli kyllä ihan mahtava viikonloppu, siitä kiitokset kaikille! Oli hienoa päästä seuraamaan kaikkien treeniä peesissä ja kuunnella viisaampien neuvoja sekä tottiskentän reunalla että maastossa. Viimeistään ensi vuonna sitten uudelleen.