Hörismafian kootut toilailut

Aamulenkki junioreiden kanssa metsäteillä, joilla kukaan ei tule vastaan - luksusta. Kiinnipitoaikaa uhmaten pöhkikset saivat jolkotella vapaina, niitä ei juurikaan metsässä rämpiminen yksin kiinnosta jos kaksijalkaisia on mukana marssilla. Ruudin veri vetää tienvarsipuskiin melko tehokkaasti heinää mussuttamaan, mutta kas kun kukaan ei huutele perään, kaveria ei näy ja askeleetkin alkavat loitontua... yks kaks tuleekin kiire ottaa muut kiinni.

Ruden hormonitoiminta raavituttaa hieman hiuspohjaa, sehän aloitti jonkin sortin juoksut jo huhtikuussa, tiputteli ruskehtavaa vuotoa päivän, pari ja lopetti siihen. Siitä saakka on tuksahtanut urosten nokkaan silti hurmaavalta, leidiä itseään lähentely-yritykset ovat ärsyttäneet. Googlettelin asiaa keväällä ja löytyikin ns. hiljainen kiima, joka ilmeisesti on etenkin nuorten narttujen juttu. "Oikea" juoksu näillä junnuilla tulee juttujen mukaan usein jonkin aikaa hiljaisen kiiman jälkeen. Viikko sitten hakuporukan sällien päät menivät pyörälle totaalisesti ja eilen Rude alkoikin taas tiputtelemaan, tällä kertaa ihan punaista juoksuvuotoa. Mutta. Tipan tippaa ei ole näkynyt enää tänään missään, mitä ihmettä? Putsailee kyllä itseään ja merkkailee lenkillä, mutta mitään muuta merkkiä mistään erityisestä ei taaskaan ole.

Aamulla tiirailin myös koiranäyttelyiden ajankohtia (ja ylipäätään missikisoja jonne edes teoriassa ehtisi ilmoittautua joskus), vähäinenkin puolikiinnostus hyytyi kyllä täysin osallistumismaksuihin. Ihanan kallista! Mistä hyvästä? Juostaan pari kierrosta ja saadaan käteen muovinauha ja lappu, jonka käsialan tulkitsemiseen tarvittaisiin puoli lääkärikuntaa. Hullua. Kiinnostaisi kyllä käyttää Raitaa ehkäkenties vielä seniorikehässä jossain, Mottia vissiin tarttis joskus kiikuttaa näytille myös. Positiivista: yli 10-vuotiaat seniorit pääsevät varsinkin moniin ryhmiksiin ilmaiseksi. :D

Jälkikapulat on muuten kaivettu esille naftaliinista, melkein pääsi unohtumaan että sellaisiakin on tullut väkerrettyä. Se, milloin niille on käyttöä, onkin sitten toinen tarina.