Mopsukka on opetellut uimaan, aaltoja sille! Enää ei siis polskita kuin merihädässä konsanaan, mitä nyt veteen heitetyt kepukat tuppaavat katoamaan, kun niiden päälle loikataan pommilla... No, tyytyväinen heppu on pääasia, tuntuu tuo nauttivan uimisesta olipa rantaan palatessa mukana mitään tai ei.
Eilen oli pitkästä aikaa hakutreenit, mukana kummatkin juniorit. Viileää päivää tilattiin mutta saatiinkin jotain ihan muuta, koirat olivat melko ryytyneitä mutta tekivät hommansa ihan mallikkaasti siitä huolimatta.
Motille on tullut joku hoppu: se ei enää jää maalimiehen luokse vaan etsii ja palaa samantien takaisin, vissiin tuumaa että kun tämä on se jutun juoni, niin eipä tuhlata aikaa! Pitäisi oikeasti alkaa miettimään ilmaisua pikkuhiljaa, nyt ei olla edistytty oikein mihinkään kun ollaan keskitytty lähinnä maalimiehen luo etenemiseen - sen se osaa ja tekee mielellään ja tehokkaasti. Siitäpä sitten vaan pähkäilemään: saako melko hiljaiselle koiralle riittävästi intoa haukkumiseen ja toisaalta riittääkö laiskanpulskealla tyypillä motivaatio kolmelle maalimiehelle jos otetaan käyttöön rulla: tarpomista edestakaisin tulee kuitenkin jonkin verran. Hmhm.
Ruutikin pääsi ottamaan kolme näkölähtöä. Edellisellä kerrallahan se ei irronnut käytännössä lainkaan, nyt lähti kyllä juoksujalkaa mutta heti maalimiehen bongattuaan tuijotteli kauempaa hetken, että tuolla se on ja tuli kiireesti takaisin lähetyspaikalle. Kävelin sen kanssa hissuksiin maalimiestä kohti ja saattelin hakemaan palkat kun se sinne saakka malttoi mennä. Ryhmässä oli parilla koiralla aloitellessa vähän samoja vinkeitä, vieras ihminen puskassa piilossa pisti ujostuttamaan, mutta näilläkin on homma aivan toisella mallilla tällä hetkellä. Toistoja, toistoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti