Kiukuttelua

Raita palasi kotiin eilen, hakiessa se seurasi kuin hai laivaa jottei vahingossa unohdu hoitopaikkaansa, mutta kotona iski ilmeisesti arki vasten harmaantunutta kuonoa: yksi riivaaja on poissa edelleen, mutta se hemmetin naaman napsija on täällä edelleen!

Olin laittanut mummulle etukäteen pehmoisen ja lämpimän paikan olohuoneen nurkkaan, mutta arvon marttyyri päätti linnoittautua kämpän kylmimpään osaan keittiöön ja makasi siellä kippurassa hytisten. Pakotin sen lämpimämmälle puolelle ja blokkasin reitin keittiöön, aika nopsaan mukavuudenhalu onneksi voitti itsepäisyyden. Tänään onkin sitten arvon nautapaimenten puupäät kolisseet pariin kertaan vastakkain heti kun silmä välttää: muori murisee Motille kaikesta ja kun sitä alkaa moinen ketuttamaan niin ensin blokkailee aikansa ja napsii sitten kuonolle. Raitahan ei moisesta taltu vaan kiihtyy, joten... no... perkeleitä on viljelty tänään. Useita. Tosi mahtavaa odotella huomista: porttimahdollisuutta ei tähän hätään ole (ellen sitten pistä jompaakumpaa häkkiä pystyyn ja ovelle) ja mulla on työpäivä, joten saapa nähdä missä tunnelmissa jengi on kotona kun palaan takaisin. Juuri nyt ei jaksais koiranpito kiinnostaa taas pätkääkään, ärsyttää valtavasti alkaa taas kerran pohtimaan jotain hemmetin eristämisiä. Eiiiiiiiiiiiiiiii!

Jospa loppuun kuitenkin jotain mukavaakin... polkuja näyttää kulkevan joen suuntaan aika mukavasti, ollaan niitä tepasteltu pariin kertaan ja ilmiömäisellä tuurilla ei olla bongattu ihmisiä. Kovassa käytössä näyttävät olevan kuitenkin, joten ei tosiaankaan olla ainoita kulkijoita. Jospa onnistuisin jatkossakin arpomaan ulkoiluajat niin, että saadaan marssia ylhäisessä yksinäisyydessämme!

Hoo, asuntoasia edistyy.

No niin, tänään oli ilmoitus paikallisessa ilmaisjakelussa. Muutama vaihtoehto tulikin heti aamupäivästä alkaen, hauskin oli tyyppi joka kysyi miten alkeelliset olot saa olla. Kysyin, että kuinka alkeellista sulla olis tarjota, "kantovesi, ei sähköä". No tuota... jätimme aiheen siihen, mutta lätisimme puhelimessa silti puolisen tuntia niitä näitä. Harmi, että kyseinen hirsitalo oli hieman hc jopa minulle, siinä olis ollut vapaassa käytössä järjetön määrä metsää ympärillä. Hmph!

Noh. Ilta eteni, yhdeksän jälkeen soi vielä puhelin. Kun kuulin kuka soittaa (entinen vuokranantajani), oli pakko kysyä että et muuten ikinä arvaa kenelle soitit (minun nimenihän on kotinurkilla lievästi ilmaistuna yleinen). Toinen siinä hämillään yrittää miettiä, että tuliko töpättyä vai mitä hittoa se tarkoittaa, minä hykertelin toisessa päässä ja olin jo satavarma että osoite löytyi nyt. Niinkuin löytyikin. Entinen asuntoni on seinän takana, kämppä mihin muutan on hieman suurempi päätyasunto, talossa ei ole tällä hetkellä muita asukkaita.

Viikonloppuna oli puhetta, että käydäänkö kysymässä olisko tässä vapaita asuntoja, mutta en kehdannut lähteä toisten nurkkia koluamaan. Vuokranantaja asuu siis samassa pihapiirissä. Nyt on hyvä fiilis! Matkaa keskustaan viitisen kilometriä, ympärillä peltoa ja puita. Puulämmityksen saloihin pääsee vihkiytymään (hmm... minä ja tulisijat emme ole päässeet koskaan kovin hyviin väleihin...) pitkästä aikaa. Tarhat ovat kuulemma talon takana pystyssä edelleen, eli jahka lumet sulavat sen verran että niitä pääsee siistimään, niin ovat vapaasti käytettävissä. Koiria on myös vuokranantajalla, joten elikot eivät häiritse ketään.

Tykkäsin asua tuolla aikanaan (joskin kämpän lämmittämistä enemmän saattoi olla vetoa kavereiden kanssa baareilun pariin, joten aika ja paikka eivät tuolloin ehkä ihan täysin talviaikaan kohdanneet) ja juuri jokunen viikko sitten kaipailin kyseisiä kulmia - näin ne palikat alkavat löytää paikkaansa!

Ja se paras juttu: mummukoira tulee kotiin! ♥

Muutto olis edessä... mutta mihin muuttais?

Jaapa jaa. Parin viikon päästä olisi muutto, mutta ei hajuakaan minne. Jännää. Tänä viikonloppuna kävin katsastamassa paria vaihtoehtoa Kajaanissa, toisessa kurkkua alkoi kuristaa sillain ikävällä tavalla heti ovesta sisäänpäästyäni, joten unohdin sen samantien vaikka se periaatteessa olikin noin muuten ihan viehko puulattioineen. Kiinnostavampi vaihtoehto puolestaan olikin asuinpinta-alaltaan melkein puolet ilmoitetusta, se on oletettavasti tehty saunakamariksi joten oli pimeä ja pikkiriikkinen. Sijainti jees ja pihassa olis ollut mukava treenailla koiria (myös mökin takainen pieni pelto olisi ollut käytettävissä), mutta kun se kiva pihapiiri ei paljoa pääse mieltä lämmittämään jos tulevassa kodissa ei mahdu asumaan kuin repullisen tavaramäärän kanssa. Ei.

No, koska olen huono stressaamaan moisia juttuja, jätin tulevan keskiviikon Koti-Kajaaniin ilmoituksen jossa on maininta myös koirista - eipähän tarvitse kinata aiheesta kun on jo etukäteen ilmoittanut, että nelijalkaisia on tulossa. Jättäköön soittamatta jos ei huvita omistamaansa mökkeröiseen  koiria ottaa. Odottelemme...

Hyvää uutta vuotta!

Uudenvuodenaatto on sitten takana ja se vietettiinkin melko uneliaissa tunnelmissa. Mottia ei paukutus stressannut, enimmäkseen veti unta kuulaan ja välillä kävi istuskelemassa makkarin sängyllä valoja ihmettelemässä. Allekirjoittanutta alkoi kyllä ahdistaa muutama tunti aloitushetkestä, ei jaksa käsittää yhtään mikä ihmisiä tuossa ääni- ja valosaasteessa kiinnostaa.

Lentsukin alkaa reippaalla sinisellä helpottaa, ei ole köhinyt enää muutamaan päivään ja niiskuttaakin ainoastaan satunnaisesti. Vielä täytyy kuitenkin himmailla lenkkien suhteen, ettei saada mitään jälkiseuraamuksia.

Ohitustreenit alkavat olemaan ihan hyvässä vaiheessa: osa (jopa haukkuvista) koirista voidaan ohittaa hiljaa, tiukempiin paikkoihin olen ottanut vielä avuksi namien rauhoittavan vaikutuksen ja toimivatkin hyvin. Kyllä siitä vielä kaupunkilainen tulee, itsestäni en ole ihan niin varma...

Pitäisiköhän tässä alkaa pähkäilemään tulevalle vuodelle jotain tavoitteen tapaisia? Ehkä, käytän silti (taas kerran) edessä olevaa muuttoa tekosyynä sille, että asetutaan ensin jonnekin ja mietitään muita juttuja vasta sitten.

Ensimmäistä kertaa muuten ties kuinka pitkään aikaan taloudessa on vain yksi koira ja hei, tämähän on aika miellyttävää! Valitettavasti arvostan koirieni tarvetta koiraseuralaiselle liikaa, joten tästä tuskin saadaan Raidan jälkeenkään nauttia sen kummemmin. Muorilla muuten menee kuulemma mainiosti, kikkailee kuin nuorempikin pötkylä ja käyttää hyväkseen corgimaisuuksiin tottumattoman hyväuskoisuutta. Ikävähän tuota mummukkaa jo on, vaan kohta nähdään taas.

Terveisiä talvisesta Keski-Suomesta... lunta on lähinnä muistoissa, sentään osa poluista on vielä askeleen alla lohkeilevaa peilijäätä.

Möttönen sai vatsansa kuntoon noin viikko sitten, nyt sitten podetaan ilmeisesti syysflunssaa. Herra yskii pahan kuuloisesti ja syljeskelee välillä paksua limaa aikansa kakisteltuaan, eli lenkit ovat toistaiseksi hyvin minimaalisia ja jännityksellä odotamme meneekö ihan vaan "kausiflunssana" ohi, vai saammeko nauttia ehkäpä jostain mukavasta jälkitaudistakin. Vaikkapa keuhkoputkentulehdus, anyone? No, heppu on pirteä ja ruoka maistuu, joten eiköhän tästäkin vitsauksesta selvitä. Seuraavaa odotellessa...

Raitapaitaneitejä meinaa olla kova ikävä, vaikka tiedossa onkin että niillä on kummallakin kaikki hyvin. Onneksi on tuo sininen salama pitämässä mielialaa yllä. Miten voi olla huonolla tuulella, kun kotona on alituiseen hyväntuulinen kaveri jolle kaikki on mahtavaa ja innostavaa? Ei mitenkään.

Raidalla kuuluu olevan kaikki hyvin, komentelee maaseudulla kahta kengurua (http://kengurumieli.blogspot.fi), muutamaa kissaa ja yhtä palvelijaa. Raita ei onneksi ole ollut muutosvastarintainen koskaan, joten ei tutussa paikassa olemista stressaile. Tammikuun lopussa saa taas mummun kotio, toivon mukaan saadaan asuntoasiat järjestymään siihen malliin, ettei naapureiden olemassaoloa tarvitse stressata.

Ruu kävi sterissä ja toipui kuuleman mukaan vauhdilla, sen verran vauhdilla että piti ilmeisesti kahden viikon sairaslomaa aivan humpuukina. Jännityksellä olen odotellut marraskuun lopun luustokuvauksen lausuntoja, ainakaan toistaiseksi niitä ei Koiranetissä näy.

Joulua vietämme Motin kanssa kahdestaan kotona, saas nähdä muuttuuko tuo iänikuinen räntäsade lumeksi vai päästäänkö vielä metsään tallustelemaan!

Muuttopuuhia

Oops, hieman on vierähtänyt edellisestä postauksesta, päivitetääs uusimmat... Joulukuun alussa osa Puubelandian hörökorvajaostosta otti ja muutti maaseudun rauhasta ihmisten ilmoille, Ruuti-neiti jäi isäntänsä kanssa maalle asumaan. Heti alkuun karjapaimenkaksikko päätti laittaa hulinaksi ja järjestivät kuorolaulua sen verran, että toinen seinänaapurimme kiukustui kerrassaan vaikuttavasti. Onneksi pystyin kertomaan tehdyt toimenpiteet ja jatkosuunnitelman, joten pääsimme kaiketi jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Koska Raita oli pääsolisti ja tiedän, ettei siltä metelöintiä saa kovin helposti pois kitkettyä (kuinka korjaat kuuroa koiraa, joka luultavasti ei tajua pitävänsä meteliä?), pääsi mummo muuttamaan etukäteen Kajaaniin. Suunnitelmissa on siis, että Motin kanssa puikahdetaan perässä pikapuoliin.

Nuorimies ei malttanut silti pitää suutaan supussa, joten saa nyt kunnian kulkea töissä mukana loppuajan, tästä järjettömän suuri kiitos kuuluu työnantajalleni! Kai tuolle sällille oli vaan kaikki muutokset kerralla liikaa, peräänvolisijahan se ei ole ollut ikinä. Töissäkäyminen on sille tuttu juttu ennestään, on ollut takahuoneessa pötköttelemässä jokusen lauantain aikaisemminkin ja näyttää viihtyvän siellä pidemmänkin päivän erinomaisesti.