Tämänkin päivän teema on ollut "puruluut ja niiden omistussuhteet". Allekirjoittaneen hermorakenne alkaa olemaan sitä mieltä, että kohtapuoliin niitä ei tarvitse enää samoissa tiloissa mussuttaa - eikä varsinkaan tulla kehittämään joukkotappelua minun jalkoihini. Motti on kyllä siitä mukava tyyppi, että vaikka sen siirtää parin sivistyneen prkleen kera niskavilloista muualle, niin loukkaantuneen "AUTS!"-kommentoinnin jälkeen se kohauttaa hartioitaan (tai tekisi niin jos osaisi), hakee sen oman luunsa ja alkaa muina miehinä mussuttaa sitä vieressä kaikessa rauhassa. "Ihan kuin olisin jonkun toisen luuta ollut vaillakaan, pah."

Sädekehää ei kylläkään voi kiillottaa tuo muorikaan: sillä on rasittava tapa rutkuttaa tyhjää koko ajan. Jos aletaan aukomaan päätä, niin pitää olla pokkaa viedä homma loppuun saakka, tuo alituinen puoliääneen kiroilu ainoastaan ärsyttää minua ja näemmä pientä sinistäkin. Mamman poeka. ;)

Kommentoinnista muuten: tuolla jaarittelun lopussa on enimmäkseen lohduton "0 kommenttia", siitä klikkaamalla pääsee kirjoittamaan jos jotain kommentoitavaa tulee - ja kommentit ovat toivottujakin (kun vaan älyän ne itse sieltä joskus). Notta Motin kummitäti on hyvä ja antaa palaa vaan, ohjeet ovat summittaiset.