Meillä on tuollainen iso, ruma ja painava puuportti olohuoneen ja eteisen välillä, salpa on myös sen verran iso että kestää... hmm... käyttöä. Se tehtiin lk holsku Saran aikaan, kun oli saatava sellainen väkerrys, joka pitää Sarpukan varmasti omalla puolellaan ettei Raidalle käy köpelösti. Se kesti noin 24-kiloisen pommin rynkytykset ja potkimiset mainiosti, hyvä portti siis. Ja halpa, tehtiin nääs itse.
Nyt meillä on pentu. Se on ollut täällä viikon, painaa muutaman hassun kilon ja on noin 30 senttimetriä korkea. Portti on sen nojailun seurauksena sen verran vääntynyt, että salpa hannaa vastaan. Superpentu? Ruuti todellakin on kuivaa...
Käytiin eilen näyttelyissä, Ruuti sai tuliaisena pienen pehmokoiran ja minä violetin lohikäärme-vinkulelun kokoelmia täydentämään. Tiedä sitten, alkaako loharihulluus mennä jo liiallisuuksiin (ei, mm. nahkaan on jo lisäsuunnitelmia), mutta eihän sitä nyt sinne laariin voinut jättää!
Arvon tässä tämän päivän hakutreenejä... Motin jalkavekki on kyllä pysynyt nyt vuotamattomana (tosin ollaan tepasteltukin nyt pääasiassa nurtsilla ja muuten pehmoisilla alustoilla, että se pysyisikin sellaisena), mutta palkeenkieli on edelleen ja ulkona varoo sitä aavistuksen heti kun alusta on karkeampaa. Harmittaa kyllä hemmetisti, taitaa olla viimeisiä viikonloppuja kun metsään pääsisi, mutta kyllä tuon terveys silti edelle menee vaikka en usko herraa itseään kiinnostavan pätkääkään moiset vekit kun valjaat saa päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti