Prklö. Motin takatassussa on haava, saa nähdä onnistuuko hakumetsään meno sunnuntaina. Toissapäivänä se oli johonkin todennäköisesti metsässä astunut, tihkutteli verta jonkin verran illan mittaan, mutta oli eilisaamuun mennessä lopettanut. Tutkin tarhan läpikotaisin, mutten löytänyt mitään mihin voisi itsensä hajottaa. Illalla se tihkutti aavistuksen sisällä spurttailun jälkeen ja palkeenkieli oli paremmin näkyvissäkin, ei kuitenkaan arista ja tyrehtyy hetkessä. No, ollaan nyt sitten pari iltaa tuijoteltu Motin kanssa makkarissa Lostia ja neulottu lapasia, heppu malttaa olla hiippailematta kun sen seurana lojuu pienemmässä tilassa.

Ruuti venyy valtavaa vauhtia, mittasuhteet tuntuvat muuttuvan päivittäin eikä se ole enää muutenkaan samanlainen vauva kuin viikko sitten tullessaan. Aamulla töihin lähtiessä kiukuttelee matkustamossaan ensimmäiset kuusi kilometriä, kitinä loppuu liki aina samassa risteyksessä. Työpäivien ajan kuulemma puuhailee lähinnä omiaan, ei juurikaan ole kiinnostunut toimistoon tulevista vieraista. Illalla ladataan akkuja hetki ja taas mennään! Erittäin reipas napero!