Ruuti saapuu sirkukseen

Tänään saapui porukan jatkoksi 8-viikkoa vanha pitkäkarvainen holskutyttö, joka sai nimekseen Ruuti. Kotimatka meni enimmäkseen ääneen vollottaessa, loppumatkasta tosin lähinnä imeskeli allekirjoittaneen korvaa ja nyyhkäisi väliin pienen nikotuksen. Ruuti kävi moikkaamassa tarhassa olevat Raidan ja Motin verkon toiselta puolelta, murisi niille varmuuden vuoksi ja kävi isännän syliin pötkölleen. Raita on tunnetusti hyvää pataa kaiken elollisen kanssa, joten oli odotettavissakin että se nuuskuttelee pentua häntä heiluen kaikessa rauhassa, Motti sen sijaan oli pieni kysymysmerkki. Olen siitä kyllä todella ylpeä, alkukiihkoilun jälkeen totesi, että "aha, se on pentu" ja haisteli niinikään hipihiljaa ja rentona uutta tulokasta.

Sisällä marssi reippaana likkana talon läpi, lirutti pissat keittiöön ja jatkoi rauhassa tutkimistaan, ei tätä leidiä ainakaan ujoksi voi sanoa. Kun napero oli tutkinut nurkkia jonkin aikaa, laitettiin portit kiinni ja hain toiset sisälle, voi sitä nuuskutuksen määrää! Ipanaa hieman huoletti, pysyvätkö jännittävät rekut portin toisella puolella, onneksi oli turvallinen tyyppi vieressä jonka takaa voi kurkkia.

Pentu bongasi heti isojen plikkojen luun olohuoneen lattialta ja viis veisasi omankokoisista pikkuisista luistaan: ei kai sitä nyt suuressa maailmassa näpertelemään aleta!

Nyt näyttää aika rauhalliselta, nassikka vetää unta kuuppaan ja portin toisella puolellakin on hiljaista. Raitaa tuntuu hieman kiukuttavan se, että se joutuu sietämään Mottia samassa tilassa kun oma peti on tällä toisella puolella. Tuumailin, että huomenna jätän lenkille lähtiessä Raidan tutustumaan pentuun, Motin kanssa katsotaan lähempää kontaktia sitten kun se malttaa olla nenäkosketuksessa Ruutiin intoilematta liikaa. Kokoeroa on kuitenkin vielä paljon ja riekkumaan ehtii kyllä. Terveiset Aurora-äiteelle ja sisaruksille!