sunnuntai 27. marraskuuta 2011


 Etelän vetelät oli sitten hakutreeneissä juu... ensimmäisellä hakualueella oli ylitettävä kapea oja, sälli kulutti sen äimistelyyn energiaa hieman liikaa, seikkaili sotketun alueen ulkopuolella ja kävipä polskimassakin siinä sivussa. Se piti loppujen lopuksi saattaa ko. ojan toiselle puolelle, että älyää etsiä piilolla olevan maalimiehen. Toisella kaistaleella hengaili alkuun reilusti sivussa, katseli enemmän kuin käytti nenäänsä. Kolmas, yllättävää kyllä, meni helposti ja nopeasti vaikka koira alkoi olemaan aika ryydis. Kaikki ukot kuitenkin löydettiin, onneksi kolmas alue meni sekä koiran motivaation että maalimiehen löytymisen osalta nappiin, siihen oli ihan hyvä lopettaa.


Raita suostui leikkimään Ruudin kanssa ensimmäistä kertaa tänään! Aikaisemmin vastaan on tullut ärsyyntynyttä marmatusta, kun sintti tahtoisi vähän nujuttaa, mutta tänään nähtiin ulkona juoksuleikkejä ja pientä painiakin. Kakara on ilmiselvää jalkapalloilijoiden sukua, filmasi kaatumisia oikein mallikkaasti perinteiseen futistyyliin. Mottia ei ipana hirveästi kiinnostanut, puuhaili omiaan. Juoksupyrähdyksiin olisi mieluusti lähtenyt jyräämään mukaan, mutta arpa ei valitettavasti vielä tänäänkään voittanut.


Lauantaina puolestaan testailtiin palloa, jonka sisällä oli raksuja. Ruudin mielestä pallot ovat ihan ykköskeksintö, joten ilahtuneena pyöritteli sitä olohuoneen lattialla - mutta mitä ihmettä; sieltähän tuli sisältä jotain! Neiti siivosi pudonneet herkut parempiin suihin ja jatkoi leikkimistä, vielä ei oikein sytyttänyt että mikä ajatus koko palloilussa olikaan... No, harjoitukset jatkuvat...

2 kommenttia:

  1. Onpa Ruutin väritys tosi kaunis! Tulee nätti koira aikuisena. (Nythän se on siis tommonen yökkö... ;))

    VastaaPoista
  2. Ruuti on yhtä valopää kuin äitinsä. Meillä Aurora pyörittää palloa ja Lakka kulkee perässä poimimassa herkut.

    VastaaPoista