Aamulenkki vei Koutalammen suuntaan, Raitakin lähti reippaana mukaan vaikka kotona tuppaa jäämään enimmäkseen pihaan eikä tahdo lenkille lainkaan. Tupasvillat hohtivat hienosti metsänrajan (tai sen mikä ennen parin vuoden takaisia myrskyjä oli metsänraja...) ja rannan välissä, niiden seassa puikkelehtien pääsimme sentään rantaan saakka. Motti kävi pulahtamassakin lammessa, Raidalle ei ollut riittävän matalaa kohtaa joten kahlaili muuten lammikoissa ja komensi välillä heittämään kepukkaa ja lopettamaan jahkaamisen.
Vahvasti tuoksahtavien, mutta onnellisen oloisten suohirviöiden kanssa matka jatkui vanhoille lehmilaitumille ja sieltä metsätietä pitkin takaisin mökille, kyllä tänne on ollutkin ikävä.
Motin mahavaivat näyttivät aamulla olevan ohi, joten se sai aamuruoaksi voittamiaan nappuloita (joku tyhmiö unohti illalla ottaa eväitä sulamaan aamuksi) - virhe. Ruoka tuli ulos noin vartin päästä syömisestä, ei muuta kuin taas Antepsinia ääntä kohti ja iltaeväillä toivotaan parasta... mikä lie heppua närästää, maha ei ole sekaisin mutta kuivamuona näyttää nyt tulevan ulos ja aiheuttavan närästystä muutenkin. No, eipä tuota olla juurikaan kuvioissa pidettykään, joten menetys ei ole suuri. Raita ja Rude popsivat kyllä olemassaolevat nappulat suuhunsa hyvällä ruokahalulla.
Tänään oli ajatuksena starttailla jälkeä, metsää kun on mökillä joka suunnassa niin pitkälle kuin jaksaa tarpoa. Taidetaan nyt odotella, että vatsanväänteet lakkaavat ja käydään jäljestämässä sitten. Jollei herran olotila ala tokenemaan, niin kotiin päästyämme taitaa kutsua lääkäri...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti