Puuduttava ajomatka Kainuun suuntaan alkoi tuntumaan hyvältä ajatukselta siinä Vuolijoen nurkilla, kun maasto muuttui enenevässä määrin mäntykangasvoittoiseksi. Mökille Kajaanin suunnalla päästessä putosi kaikki muukin ylimääräinen niskasta pois - vihdoin kotona!
Iltalenkille lähdettiin puolenyön nurkilla, mikäs siellä köpötellessä vuosi vuodelta kapeammaksi muuttuvia metsäteitä pitkin idioottimainen hymy huulilla, koirat vapaana jolkotellen. Missään ei kuulu kuin tuulen humina puissa, päiväaikaan linnunlaulua. Iänikuinen väsymyskin tuntuu kaikonneen jonnekin, mutta kaipa se on unille vääntäydyttävä, jotta aamulla jaksaa hinata itsensä missikisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti