Hörismafian kootut toilailut

Motilla oli tänään bileet! Alku ei luvannut hyvää, varsinkin alkumatka autossa pisti hieman kuolaamaan, mutta menon tasoittuessa olikin ihan hyvä aika ottaa pienet nokkaunet. Onneksi päätepisteessä olikin vastassa mukavia juttuja: fan club sekä pari pikkukundin kanssa samaa kieltä puhuvaa karjista. Varsinkin Katlan kanssa meno oli selvästi Motin mieleen, vauhtia piisasi kummallakin. Sisällä riekunnan jälkeen hieman luun jyrsintää ja paljon palluttelua, mikäs pienen karjakoiranalun ollessa. Ennen kotiinlähtöä ehdittiin pihistää Seelan (Seela, ei Sella - nimi korjattu. Sellakin koirakamuista löytyy, mutta nyt ei kyseisestä pitkäsäärisestä blondista ollut kyse kuitenkaan.) sininen vinkupallokin, sekä jättää keltaiseen matoon vähän uutta punaista sävyä irronneen maitohampaan jäljiltä, täytyyhän sitä nyt merkkihenkilön jotain tageja jälkeensä jättää.

Aamulla opeteltiin keittiökäyttäytymistä: tarkoituksena on, että nelijalkaiset eivät etene ovensuuta pidemmälle silloin, kun kaksijalkaisilla on eväshetki kesken. Pöydänaluskyttäilyt johtavat sen verran helposti tunteiden kuumenemiseen, sekä koirien kesken että lopulta allekirjoittaneen taholta, että näin saadaan pidettyä rauha maassa - kun vain saan iskostettua kaikkien keittiötä käyttävien päähän saman periaatteen... Nopeasti nuo hoksasivatkin, että enää ei voi tulla odottelemaan sattumia ja jäivät eteisen puolelle. Mottia asia ei juurikaan hetkauttanut, kun taas Raita taisi ottaa moisen rajoituksen liki henkilökohtaisena loukkauksena.

Huomenna pitäisi jo jättää koirat keskenään päiväksi, ei millään raaskisi! Toisella on sisäsiisteysjutut jo niin hyvin hallussa, että kiukuttaa pakottaa tekemään sisälle. Onneksi yksinoloaika ei ole kuin kuutisen tuntia, niin kauaa ei pieni kylläkään vielä jaksa pidättää, mutta parempi silti kuin täyden työpäivän verran.