Ollaanpas sitä nyt ahkeria. Aamulla kävimme ensitöiksemme harjoittelemassa naapurin räkyttävien rekkujen ohittamista, siitä kun on pakko osata kulkea riitaa haastamatta jos tahtoo muitakin lenkkeilysuuntia käyttää hyväkseen omien nurkkien lisäksi täällä mäellä. Ensin piti nostaa sekä häntä että karvat pystyyn, mutta emännälläpä olikin salainen ase: Frolicit. Raita on tässä harjoituksessa erinomainen apulainen, se menisi herkkujen perässä vaikka takapuoli edellä puuhun, joten napero hoksasi heti jutun juonen: kannattaa vaan kiinnittää huomio omaan porukkaan, niin herkkuja ja kehuja satelee. Hieman edempänä piipittävä pystykorva ei saanut osakseen enää kuin katseen ja paluumatkalla alettiin möykkääjien kohdalla tähyilemään herkkuja ilman erillistä houkuttelua. Hieno mies!

Motti on erittäin kiinnostunut linnuista, vähän ornitologin vikaa. Lintulautaa pitää käydä tutkimassa säännöllisesti ja täytössäkin Motti on kovasti "apuna". Heti, jos laudalla näkyy liikettä, on mentävä tarkistamaan tilanne - toivon mukaan tulevana kesänä saataisiin viinimarjojakin, kun potentiaalinen räksäpoliisin alku on kasvamassa...

Raidalla selvästi kiikastaa sisätiloissa siitä, ettei se näe kunnolla. Eilen piti testailla asiaa, vaikuttaisi siltä että se näkee heikommassa valossa lähinnä muotoja/hahmoja. Pienen mielistelevät lähestymiset menevät siis täysin harakoille, kun muoria pelottaa iholle tuleva terävähampainen möykky ja pentu puolestaan ei käsitä, miksi toinen murraa vaikka kuinka pienenä (riiviönä) yrittää lähestyä. No, ulkona hyvässä valossa on muorillakin kakaran kanssa kivaa: