Motti taisi saada illalla Raidalta tällin, kiusaaminen loppui nimittäin ihan yhtäkkiä, jopa kinastelun kohteena oleva luu sai maata rauhassa Raidan huostassa loppuillan. Pentu kävi kyllä kyselemässä välillä, että joko sopii tulla, mutta murinan saatuaan meni takaisin leikkimään leluillaan ja muilla luilla. Aamupäivänkin ajan on ollut melko rauhallista, välillä pitää tietenkin kokeilla eikö millään saisi tulla makaamaan päälle ja pureskelemaan naskaleilla...
Aamupäivän lenkin jälkeen tehtiin pieni kontaktiharjoitus ja mallailtiin perusasentoa. Osa meni ihan hienosti, osaa ihmeteltiin otsa kurtussa rattaiden pyöriessä v e r k a l l e e n . . . No, päiväunien jälkeen sapuskaa odotellessa sitten uusintakierros.
Tapasimme iltapäivällä naapurin Paten omistajineen, Pate on samanikäinen uros ja Panu-vanhuksen kanssa opetteli pitämään holsku-uhasta huolimatta pihaamme vessana. Motti olisi suorittanut tutustumiset kohteliaasti haistelemalla, Patella ei kärsivällisyys riittänyt moiseen vaan hääri ja pyöri hyrränä Raidan möykätessä jaloissa. Motti päätti, että nyt riitti ja ilmoitti asian erityisen painokkaasti, minkä seurauksena huomasi lennähtäneensä takaisin "portin" taakse. Wanhasta tottumuksesta odottelin itkupotkuraivaria, holskuilla kun on ollut tapana kiehua tovi (jos toinenkin) rähähdyksen jälkeen. Mitä vielä. Häiskä istua läsötti omalla puolellaan ja tarkkaili rauhassa hötkyämättä ja kierroksitta, välillä haisteli täysin rentorepana Paten kanssa verkon läpi ja olisi ollut mieluusti tulossa penkkojen kautta takaisin. Raidan sekoileminen oli kuitenkin sen verran levotonta, että edessä olisi ollut helposti toinen miniraivari, joten tällä kertaa katseltiin vain omalta puolelta. Motti sai jopa kehuja siitä, kuinka rauhallisena patsasteli vaikka muori ja naapurin koirakakara remuavat toisella puolella. Elämä ei aina ole reilu, mutta mitä pienistä. Tutkaillaan asiaa myöhemmin eri kokoonpanolla, jos osutaan huudeille samaan aikaan.
Iltaruoan tarjoilutapa oli suuren hämmennyksen aihe: laitoin nappulat aktivointipalloon. Ensimmäinen viisi minuuttia yritettiin tunkea kieltä pienestä reiästä sisään, ilme oli luokkaa "Aika vaikee tää uusi kuppi!" Annoin pähkäillä asiaa rauhassa, kauan se kesti mutta vihdoin sytytti: kun pyöritän palloa, tulee sapuskaa. Taidetaanpa käyttää jatkossakin, Raitahan on aktivointipalloon hullaantunut ja on saanut ruokansa siitä usein. Sen mielestä tosin pallon pyörittely on hupia ja sieltä tulee herkkuja, joten alkaa jossain vaiheessa kyselemään aina "sitä oikeaa ruokaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti